Lounastreffit mustan aukon ulkopuolella
perjantai 12. helmikuuta 2016
Nykyään opiskeluni on pääasiassa kirjastossa istumista ja muutamalla massaluennolla yksin jöröttämistä. Yhteiset kurssit kavereiden kanssa ovat harvinaisuus, ja varsin yksinäiseksi kävisi olo yliopistolla, ellei Whatsappissa kävisi aina aamupäivisin kova kohina lounasseurahuutelun merkeissä. Kuinka monta kertaa ollaankaan istuttu ruokalassa tunnista toiseen kaikkien lykätessä lievän ahdistuksen vallassa paluuta koulutehtävien ja tenttikirjojen pariin.
Sosiaaliset lounastauot ovat koulupäivien kohokohtia, mutta liian usein kavereita näkee vain opiskeluahdistuksen vallassa. Onneksi saatiin muutaman helmen kanssa vaihteeksi tehtyä asialle jotain! Sovittiin perjantain kunniaksi lounastreffit kaupungin parhaimman näköiseen raflaan Sitkoon pitsaövereille. Toimi: ruoka maistui (joskin väitän syöneeni siellä kesällä tämänpäiväistä parempaakin pitsaa :o), miljöö oli jokseenkin inspiroivampi kuin yliopiston kanttiinit ja mikä tärkeintä, ei taidettu puhua koulujutuista muuten kuin korkeintaan sivulauseessa! Kaikkea muuta hyvää juttua sen sijaan riitti vaikka kuinka.
Ei olisi varmaan huonokaan ajatus vaalia sekä sosiaalisia suhteitaan että omaa mielenterveyttään poistumalla vähän useamminkin yliopiston mustasta aukosta?
Samalla pääsin toteuttamaan epävirallista projektiani Oman elämäni paparazzi. Haaveilen tallentavani muistikortille arjesta hiljalleen muutakin kuvamateriaalia kuin pelkkiä puita ja pytinkejä. Kavereita on jo käsketty totuttelemaan maanisen räpsijän läsnäoloon ja hyvä niin – vähän harjoittelua tämä ihmiskuvaus vielä tarvinnee. :]
Näsilinnankatu 22
33210 Tampere
33210 Tampere
Olipa kiva postaus arjestasi. Kyllä välillä pitää saada vaan nauttia paremmasta ruuasta ja ympäristöstä, halvemmaksi tulee tuolla tavalla mielenterveyden ylläpito kuten totesit. Ihana design muuten Sitkossa, tykkään! :)
VastaaPoistaArjen luksus on kyllä ehdottomasti parasta mielenterveyden vaalimista. :') Sitkon design uppoaa kieltämättä kuin kuuma veitsi voihin, se yhdistettynä pitsojen laatuun ja rentoon ilmapiiriin on nostanut paikan kertaheitolla mun Tampere-suosikeihin.
PoistaPizzat nayttaa todella herkullisilta. Taytyy ens kerralla Tampereella kaydessa kayda testaamassa. Mun entinen ehdoton lemppari oli Napoli mutta kun monen vuoden tauon jalkeen kavin siella viime kesana olin todella pettynyt. En tieda onko aika kullannut muistot vai onko mun makuaisti vaan kehittyny
VastaaPoistaEhkä ajan mittaan on käynyt molemmat? :)
PoistaTiedätkö, kaikkien Tampereella asuttujen vuosien jälkeen en ole vieläkään saanut käytyä Napolissa, vaikka hehkutusta on sadellut joka puolelta. :o Sitkosta on jäänyt aikamoisen korkeat odotukset, mutta kyllähän se täytyy käydä jo yleissivistyksenkin nimissä testaamassa.
Voi, mä niin muistan nuo fiilikset! Istuttiin joskus yliopistoaikoina monta tuntia lounaalla, parannettiin maailmaa ja välteltiin opiskelua. Ja muistettiin hyvin milloin "komeat" luennoitsijat tulevat syömään ja oltiin siellä samaan aikaan. :D Voi kamala, kun nyt tätä ajattelee... no huvinsa kullakin :D Oon muuten kuullut tuosta pizzapaikasta vaikken ole Tampereella vuosiin käynytkään.
VastaaPoistaLena / london and beyond
Taitaa olla aika universaali tapa opiskeluaikoina. Pahus vaan, että meidän luennoitsijat lähestyvät pääsääntöisesti eläkeikää, mutta onneksi ne voi korvata aina vapaa-ajan miesjuoruilla. :'D
PoistaMäkin olin alunperin kuullut Sitkosta lähinnä virtuaalimaailman kautta. Se on kyllä käynnin väärti, jos satut täälläpäin liikkumaan!
Jaa, että Tampereelta.Silleen on tuttu paikka Tampere ja yliopisto, että poikanikin siellä mustassa aukossa opiskelee. Ja itse vietän aikaa useita kertoja vuodessa ystäväni luona Pispalassa. Poikani asuu yhdessä neljän muun eri alan opiskelijan kanssa isohkossa omakotitalossa ja se tuonee hänelle hieman etäisyyttä opiskeluun.
VastaaPoistaNo mutta, kaikki tiet vievät tunnetusti Tampereelle!
PoistaKollektiiviasuminen kieltämättä tuo varmaan mukavia pausseja opiskeluun, varsinkin noin erilaisessa ympäristössä. Yhteisasumista olisi joskus itsekin hauska kokeilla noin isolla porukalla.
Täytyykin muistaa tämä ravintola, kun seuraavan kerran menen Tampereelle lomalle.
VastaaPoistajujukas / Lempipaikkojani
Komppaan! Joko kirjotit muistiin? ;)
PoistaSitko kyllä vakuutti, kun käytiin siellä kesällä! Satuttiin vielä paikalle niin, ettei ravintola ollut kovinkaan täynnä - voisin kuvitella, että se on aika meluisa ruuhka-aikana. Mut siis ei niitä pitsoja kyllä ainakaan silloin voinut tosiaankaan verrata muihin Mansessa syömiini, ihan nekstillä levelillä olivat niin sanotusti! Vaikkakin laatu tuntui ehkä vähän vaihtelevalta, miehen pohja oli vähän palaneen puoleinen. Emme silti valittaneet! Ukot sai vielä pienpanimon oluttakin ja minä viinilasilliseni.
VastaaPoistaJa siis tolle paparazziprojektille ois niin tarvetta.......... Nytkään en hitto kuvannut siis yhtään, vaikka oli näinkin harvinainen vieras kylässä. Jos sitä kameraa vaan käyttäisi ihan randomtilanteissakin, niin varmaan oppisi kuvaamaan myös niitä ihmisiä. Pointsit siis sulle! Ja onpas kiva nähdä naamoja myös blogissa - mä oon jotenkin rajannut omani nyt kertakaikkisesti niin, ettei siellä näy muita kuin itseni ja muita blogisteja. Eli sun pärstä nyt onneks sentään voi päästä täytteeksi! Tadaa!
Samaa mieltä, myös siitä ailahtelevuudesta. Kesällä pari käyntiä oli pelkkää gastronomista ilotulitusta, tällä kertaa pohjat oli kaikilla kolmella varsin sitkeitä tapauksia. Mutta äärettömän hyvää pitsaa silti! Ja onhan tuolla nyt vaan kiva istua.
PoistaJoo ei toi kuvaaminen mitenkään itsestäänselvyys ole. Oon huomannut, että kynnys kuvaamiseen seurassa laskee sitä mukaa, mitä enemmän sitä tekee niin, että kaveritkin tottuvat. Mulla oli myös pitkän aikaa asenne, ettei naamakuvat kuulu tähän blogiin, mutta kyllähän ne oikeasti vähän piristävätkin. Sitten kun vielä näyttäisi täällä joskus ihan omaakin naamaa...
Vähänkö alko tehdä mieli Pizzaa, ihanan herkulliset kuvat! Lounastauot ovat todella ihania katkoja ja sosiaalisia hetkiä, pitääkin ryhdistäytyä tuolla saralla nm. Eilispäivän tähteet kyllästyttää
VastaaPoistamartanmatkassa.blogspot.com
Tiedän tunteen! Söin juuri puoli vuotta itse kokkailtuja eväitä, parhaillaan puoli viikkoa putkeen samaa ruokaa. Siihen ja toimiston harmaaseen keittiöön nähden jo yliopistoruokalakin on parannus, saati sitten lounastreffit varsinaisessa ravintolassa. Toisaalta ehkä ihan hyvä, jos edellämainitut kuuluvat enemmän normaaliin arkiin, nm. köyhä opiskelija. :D
PoistaHyvännäköiset pizzat, mutta toivotan teidät kyllä tervetulleeksi Italiaan kokeilemaan ihan niitä alkuperäisiä Napolista kotoisin olevia pizzoja. :)
VastaaPoistaSiinäpä tervetullut tervetulotoivotus! Tosin kiinnostaako Italian jälkeen syödä lainkaan pitsaa täällä Pohjolan puolella? :D
PoistaNäyttää kivalta paikalta! Täytyisi muistaa tehdä lounastreffejä useamminkin kavereitten kanssa!
VastaaPoistaNo niin pitäisi! Ja kaikenlaisia muitakin treffejä, ettei aina jumittaisi niissä samoissa päiväkahveissa ja näkisi itsekin vähän uusia paikkoja.
PoistaVoi nam etta on hyvannaköiset pizzat, tuli kamala nalka! Kaikenlaiset treffit kahviloissa ja ravintoloissa kavereiden kanssa on kylla niin mieltapiristavia.
VastaaPoistaNykyään on kyllä vaikeaa lukea blogeja, kun joka tuutista eteen tupsahtelee toistaan herkullisemman näköisiä ruokakuvia. Vähemmästäkin alkaa nälkä kurnia. :D
PoistaMielen piristämisestä olen kyllä täysin samaa mieltä! Jossain vaiheessa tätäkin voinee alkaa kutsua jo harrastukseksi...
Kirjoitit ruokalassa istumisesta ja katsoin tuota ekaa kuvaa ja mietin, että MISSÄ on noin kivan näköisiä yliopistoruokaloita, hahah P Pizzat näyttivät hyviltä, ja mun mielestä sun ihmisvalokuvaustaidotkin ovat oikein mainiolla tasolla! :)
VastaaPoistaHaha, jos jostain bongaat livenä vastaavan, kerro ihmeessä mistä, niin meikä vaihtaa opinahjoa saman tien! :D Pitsat olikin hyviä ja ihmiskuvaukseen pätee näemmä siihenkin sama taktiikka kuin muihinkin kamerajuttuihin: ota sata kuvaa, saat viisi älyllistä. ;)
Poista