Rauhaa, rakkautta ja vielä parit paluuitkut
sunnuntai 7. helmikuuta 2016
Alussa on rauha. Viikonloppuja ei ole ehtinyt vielä suunnitella täyteen, joten kun porukat kysäisevät, koska olen tulossa käymään, voi siltä istumalta oikeastaan aivan yhtä hyvin varata junat lauantaivierailulle. Olla koiran puruleluna, saada raitisilmamyrkytyksen hevosajelulla ja istua valmiiksi katettuun pöytään matikkakeitolle. Vajaan 2000 kilometrin etäisyyden kutistuttua pariinsataan näistä jutuista tekee kummasti mieli ottaa kaikki ilo irti.
Myös Tampereella on ollut rentoa. Kursseissa on vielä totuttelemista mutta vastineeksi kämpässä on jo jotain omaakin, ja kaivatut astianikin saapuvat ensi viikolla. Ystävien kanssa ollaan ehditty jo istua lounailla, kahvilla, punkuilla ja Runebergin tortuilla. Rakas treenisali on testattu pariin otteeseen. Wienissä viimeisiksi jääneissä treeneissä venähtänyt nimetön toimii jo lukkopainissa muttei pidä erityisemmin painikaverien ninjapuvuissa roikkumisesta.
Ikävä Wienin kuvioihin iskee milloin sattuu mutta niin sen kai kuuluukin. Toisaalta tuntuu hyvältä olla taas rakkaiden ihmisten lähellä, ja painiendorfiinit auttavat kaikista pahimpaan kaipuuseen. Pidätän oikeuden tykittää vielä hetken Editorsia ja muita melankolisuuksia soittolistalla, mutta lupaan ryhdistäytyi aurinkoisten päivien palatessa takaisin.
...Tai ehkä sittenkin jo vähän sitä ennen. Mikäli säätiedotusta on uskominen, Editors tulee vielä korvista ulos.
Lähetä kommentti