Karsee matkakuume
Pidemmät vierailut ulkomailla ovat vaarallisia, ainakin keskellä Eurooppaa. Kun vahingossa tottuu siihen, että toisiin maihin pääsee lentokoneen lisäksi junalla, bussilla, kimppakyydillä tai vaikka fillarila (viimeisin on tosin vielä kokeilematta), muttei kuitenkaan ehdi juurtua vuosien mittaan ulkosuomalaisen arkeen, on lopputuloksena jatkuva matkakuume, joka ei nitisty Suomen arjessa millään.
Asiaa ei varsinaisesti helpota ulkosuomalaisten blogien
seuraaminen ties mistä maailmankolkista, saati se, että kavereita on
tällä hetkellä vaihdossa ties missä Maltoilla ja Chileissä tai että
reissuista tulee puhuttua aina juuri niiden tuttujen kanssa, joilla on
vähintään yhtä levottomat jalat.
Viimeisin niitti oli, kun aloin muistella parin vuoden takaista matkaa
Puolaan ja Prahaan. Se oli ensimmäinen reppureissuni (ja tähän mennessä myös viimeinen. Asiaan on saatava muutos!) ja kerrassaan
täydellinen sellainen. Puola hurmasi, matkaseura oli loistavaa ja säät
suosivat. Parasta oli se keveyden ja vapauden tunne, kun päivät
täyttyivät uusista kokemuksista ja ympäristön ihmettelemisestä, eikä
päässä riittänyt tila minkäänmoiselle syvälliselle pohdinnalle tai
tulevaisuuskriiseilylle.
Kaipaan uusien kaupunkien tutkimista, kesäisempää säätä, matkaseuraa, jatkuvaa valokuvaamista ja sitä irtiottoa arjesta, kun akuutein ongelma on valinnanvaikeus, missä raflassa sitä söisi. Joo joo, olin just Wienissä, mutta sitä ei lasketa, koska kaupunki oli jo tuttu kuin mikä. Jos rehellisiä ollaan, olen todella huono lähtemään lomalle tuntemattomiin paikkoihin. Koskaan ei mukamas ole rahaa tai aikaa, ja jos on, ne hupenevat aina sinne Saksaan siskon luona vierailemiseen.
Vaihtovuonna olin kerrankin jo valmiiksi siinä vieressä, joten sain vihdoin kulutettua roponi muidenkin maiden tutkimiseen. Sen jälkeen on toki tullut piipahdettua Pariisissa ja Tallinnassa sekä Wienistä käsin Budapestissä, mutta silti tuntuu kuin missään en olisi käynyt. Ja sitten vielä se Keski-Euroopan kirous. Tuntuu ahdistavalta, kun täältä ei niin vain varatakaan parillakympillä bussimatkaa naapurimaahan. Siispä kiukuttelen, että Suomesta on niin vaikea lähteä minnekään, vaikka pääseehään täältä todistetusti poiskin, kunhan ne matkat vaan raaskisi varata. Oma vika.
Matkakuume ei taida parantua koskaan ja ihan hauska niin toisaalta :) Jos yhtään lohduttaa, niin ajattelin itsekin ennen Suomessa ja etenkin Oulussa asuvana paikkaa syrjässä olevaksi, mutta en enää täältä Argentiinasta käsin. Nyt tuntuu, että lentäisin halpisyhtiöillä varmaan joka viikonlopuksi muille maille ja lomillakin esim. Aasiakin olisi ihan kulman takana :D Miten olisi Argentiina seuraavaksi tuntemattomaksi (?) matkakohteeksi? -Irina
VastaaPoistaHeh, kaikki taitaa olla kieltämättä suhteellista. :D Meikähän on myös asunut aina Etelä-Suomessa, joten lentokentälle pääsy on Ouluunkin verrattuna aika iisiä. Argentiina olisi kyllä itselle ainakin uusi kohde, pistetäänpä harkintaan! ;) Mites, ootko itse käynyt kaikki mantereen valtiot läpi jo? :D
PoistaSuattaa toki olla, että arkielämäkin lopulta rajoittaa matkailua: ehkä Keski-Euroopassakin jämähtäisi asuinmaahansa alkujännityksen jälkeen ihan samalla tavalla kuin tännekin. :D
Matkakuume ei taida parantua koskaan ja ihan hauska niin toisaalta :) Jos yhtään lohduttaa, niin ajattelin itsekin ennen Suomessa ja etenkin Oulussa asuvana paikkaa syrjässä olevaksi, mutta en enää täältä Argentiinasta käsin. Nyt tuntuu, että lentäisin halpisyhtiöillä varmaan joka viikonlopuksi muille maille ja lomillakin esim. Aasiakin olisi ihan kulman takana :D Miten olisi Argentiina seuraavaksi tuntemattomaksi (?) matkakohteeksi? -Irina
VastaaPoista