Maapähkinävoin opetuksia
torstai 12. toukokuuta 2016
Minulta meni syksyllä maapähkinävoi pannaan siinä vaiheessa, kun löysin itseni lusikoimasta sitä suoraan purkista. Saavutus sinänsä, sillä pari vuotta aiemmin en oikeastaan edes perustanut koko tökötistä. Vaan sitten tuli Elina Innasen Vegaanin keittiössä ja maapähkinävoituorepuuro. Ja omena-maapähkinäyhdistelmä. Ja niin, lopulta maapähkinävoi ihan sellaisenaan.
Eilen kuitenkin iski mieliteko, ja päätin että on aika koetella itsehillinnän rajoja. Se saattoi olla virhe, sillä vuorokaudessa olen tyhjentänyt purkista puolet. Onneksi viime viikkojen melkein lomalla –mentaliteetti antaa paljon anteeksi. Kerrankos sitä, kunhan tyhjennettyjä purkkeja ei nyt ihan kasaksi asti kerry.
Sama asenne on ollut pop muutenkin arjessa. Treenimotivaatio on jäänyt tenttien, kipeän nilkan (portaat on vaarallisia) ja yleisen laiskuuden jalkoihin, mutta kyllä se siitä. Poismuutto ja Bern kolkuttelevat jo ovella, enkä ole orientoitunut niihin vielä yhtään. Pah, odottiko kukaan muka jotain muuta? Haen tässä yhteen maisteriohjelmaan ihan hakemisen ilosta, vaikka näillä papereilla ei sinne ole mitään asiaa. Hui hai, menköön harjoituksesta.
Lähetä kommentti