Riemuloma Rivieralla, eiku Lausannessa

Riemuloma Rivieralla, eiku Lausannessa

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Tiheämpi postaustahti mai ääs. Eikö meidän internet sanonut sopimusta loppuviikosta just kun meinasin päivittää kuulumisia.

Raportoitavaahan tässä nimittäin on vaikka muille jakaa. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että sisko saapui juhannukseksi kylään jälkikasvunsa kanssa. Kesäsäät alkoivat juuri kreivin aikaan samaan saumaan (oli jo aikakin), ja ensimmäiset pari päivää valutettiin hikeä pitkin Bernin katuja. Kahvilat tsek, lähivuori tsek, Saksa-Slovakia tsek.

Mutta jätetään Bernin kuppilat ja kukkulat vielä hetkeksi. Ensimmäisen kunniamaininnan ansaitsee nimittäin meidän sunnuntainen päiväretki Lausanneen. Yhtä Montreux’ssa vietettyä työpäivää ja kahta Zürichissä tapettua tuntia lukuun ottamatta en ollut tosiaan nähnyt Sveitsistä Bernin lisäksi mitään. Nada. Nichts. Rien. Varsin korkea aika ekskursiolle.

Tavoillemme uskollisena kumpikaan meistä ei ottanut Lausannesta mitään selvää ennen reissua (tekosyynä tällä kertaa edellä mainittu internetlakko). Heh, olisi ehkä voinut, sillä paikalla vietetyistä 5 tunnista aika monta kului kadonneen keskustan metsästämiseen. Vaan hällä väliä, Lausannen ehdoton valttikortti on nimenomaan sijainti Genevejärven rannassa. Se sinisyys! Ne vuoret! Se rauha! Oltiin siskon kanssa molemmat samaa mieltä siitä, että kyllä järven rannalla on ihmisen hyvä olla.  Joet menettelee ja meri on cool mutta kyllä niissä järvissä on sitä jotain. Genevejärvi on näemmä aika isokin, ja ainakin siellä haisee lähes merelliseltä, siis  vahvasti kalalta. 

Ja löytyi se keskustakin lopulta – semmoisen kukkulan huipulta, että kyllä gluteus maximukset kiittivät. Talojen välistä vilkkui näkymät järvelle ja sen takaisille Alpeille.

Olo oli kuin etelänlomalla. Harvemmin näissä saksankielisissä maissa tulee enää ulkomaanfiilistä, mutta ranskanpuoleinen Sveitsi tuntui jo aivan eri maalta. Arkkitehtuuri on varsin erinäköistä, sirompaa ja Riviera-henkistä. Kyllä niiltä ranskalaisilta parvekkeilta kelpaisi ihailla maisemia. 

Paljon tekee myös ympärillä kuuluva ranska. Ruosteista français'ta pääsin minäkin kaivelemaan muistini pohjamudista. Tyylipisteitä ei näistä karkeloista jaettu, mutta onnistuin tilaamaan jopa siskonpojan haastavan pasta-annoksen (au naturel avec beurre et fromage s'il vous plaît), joten pragmatiikka voitti. Oikeastaan kieli maistui pitkästä aikaa ihan kivalta suussa, vaikka kaikki sanat olivatkin hukassa. Taitaapa siis olla loppuoleskelun agendalla vielä reissu jos toinenkin ranskankielisille seuduille: kyllä näissä maisemissa näemmä paatuneinkin français-asennevammainen löytää kadonneen oppimismotivaation.