Poikki, puhki, kaputt, finito. Siinä päällimmäiset fiilikset just nyt. Harjoittelu alkoi viikko sitten ja kuten uudet työt aina, se vaatii näin aluksi epäilyttävän paljon aivokapasiteettia. Illanviettoja mahtui aikaisten herätysten viikkoon muutama, ja viimeiset neljä päivää kului tyystin reissussa – muun muassa yllärikohteessa Wienissä. Pähkinänkuoressa: voi tätä univelkaa.

Bernissä on onneksi niin sateista, että töiden jälkeen voi perustellusti jäädä kotisohvalle koomaamaan teemuki kourassa. Kämppis kantaa minulle töistä suklaata ja lähtee itse kuntosalille. Lupaan ja vannon aloittavani treenaamisen ensi viikolla, mutta just nyt kerään vain energiavarantoja kotoilun ja sen suklaan tuhoamisen muodossa.

Eeva Kolu kirjoitti joskus joulukuussa Anthony Doerrin kirjasta Kaikki se valo jota emme näe. Olen siitä asti haaveillut sen lukevani, ja nyt, puoli vuotta myöhemmin, opus vihdoin tarttui mukaan. Ahmin sitä kotimatkalla Wienistä parhaan kykyni mukaan, ja oikein hyvältä vaikuttaa. Olen nykyään surkea kaunokirjallisuuden kuluttaja, joten tuntuu sitäkin paremmalta löytää pitkästä aikaa mukaansatempaava kirja, joka ei kaiken lisäksi lopu ihan heti kesken. Sopii myös mainiosti sinne sohvalle kaveriksi.  

Huom. kuvan opiskelumatskut eivät liity tapaukseen – luojan kiitos.

Lähetä kommentti

Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Instagram