Huipulla
maanantai 22. elokuuta 2016
Eräjormailu ei ole perinteisesti kuulunut hyveisiini, mutta tykkään kävelemisestä ja olisin mielelläni enemmän reipashenkinen ulkoilmaihminen. Näillä taka-ajatuksilla ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi toukokuussa retkeilykengät (toisin sanoen ostin ja karhusin rahat myöhemmin vanhemmilta niin ikään syntymäpäivään vedoten), sillä Sveitsissä jos jossain niille tulisi käyttöä.
Perinteisethän siinä meinasi käydä, ja kengät uhkasivat jäädä kaappiin pölyttymään. Niinäkin muutamina kertoina, kun olin eksynyt täällä poluille tepastelemaan, oli jalassa ollut aina nuo ergonomisuuden multihuipentumat, Vansin tennarit.
Kuuluisa viime tippa tuli onneksi taas apuun. Eilen oli viimeinen kokonainen vapaapäiväni Alppimaassa, joten julistin vaellukselle pyhityteksi. Ja kun nyt kerta täällä ollaan, turha sitä on minne tahansa pusikkoon lähteä: ei siis muuta kuin nokka kohti Zermattia ja Toblerone-vuori Matterhornia.
Yksin vaellusnyyppänä lähteminen toiselle puolelle maata heittämään lenkki 2500 metrissä tutisutti etukäteen vähän puntteja, varsinkin kun nuo vuoret eivät ole allekirjoittaneelle se kaikista tutuin ympäristö. Entä jos eksyn tai nyrjäytän nilkkani? Tipun kallionkielekkeeltä? Unohdan täyttää vesipullon ja näännyn janoon jonnekin rotkon reunalle?
No, näillä alppiseuduilla taitaa olla vähän eri vaelluskulttuuri kuin koto-Suomessa. Laskettelutaivaana tunnetussa Zermattissa riittää ulkoilmaturisteja kesälläkin, ja lähitienoon vuoret vilisevät reipashenkisiä matkailijoita. Valitsemallani reitillä oli suuntaviitat suunnilleen joka risteyksessä, ja vastaan tuli vähän väliä muita sunnuntairetkeilijöitä. Eipä noilla maisemilla kai juuri muuta voi odottaakaan?
Olin oikeastaan varsin iloinen joka toisen nurkan takaa ilmestyvistä vertaisturisteista. Vuoristo tuntui niin suunnattomalta, että mieleen uhkasi välillä hiipiä sama ahdistus kuin avaruutta tai syvää vettä ajatellessa. Säännöllisesti vastaan tulevat japanilaisturistit palauttivat kuitenkin kummasti maanpinnalle. Muutkin huolet olivat turhia. Vesipullon sai täytettyä matkan varrella muutamassakin ravintolassa, ja eväshetki reitin varrella lojuvan kivenjärkäleen päällä meni heittämällä ruokataukojen top kolmoseen.
Ahdistuksesta johtuvan hyperventiloinnin sijaan paljon akuutimpi ongelma olikin jatkuva hengen salpautuminen näkymien takia. Olkoonkin etten ihan ensimmäisenä olisi muuttamassa erakoksi keskelle Alppeja, mutta yhtä uskomattomia maisemia en ole kyllä koskaan nähnyt. Eihän noita voi sanoin kuvailla. Vajaan kympin lenkin lopussa tarvoin maailman sominta vuoristopolkua alas ja hymyilin kuin Hangon keksi. En ole ehkä ollut koskaan mistään matkailukokemuksesta kiitollisempi kuin sillä hetkellä.
Että niin, eipä mennyt se toukokuinen kenkäostos hukkaan.
No komiat on ollu kyllä maisemat ja hienoja kuvia oot ottanu. Tähän(kin) sopii mainiosti lainaus Pasila-ohjelmasta: Pitää uskaltaa uskaltaa!
VastaaPoistaMihin Pasila-lainaukset eivät sopisi? Kiitoksia, vielä komiampia ne oli livenä!
PoistaNo niin, näköjään samojajuttuja blogeissa :-) Me käytiin itävallan puolella parisen viikoa takaperin. Ja kyllä ne kukkulat kun kukkulat ovat komeat, hyvä puoli keksi-eruoopassa, kun vuoret ovat näin lähellä, ja joka vaikeustasolle on reitit.
VastaaPoistaHyvä ajoitus selkeesti! :D Teillä taisi olla kyllä vähän katu-uskottavampi vaellus kuin allekirjoittaneen kävelyretki muiden turistien seassa.
PoistaSe on kyllä ihanaa, että täällä näitä reittejä löytyy joka tasolle: ei nouse kynnys liian korkeaksi, etteikö näistä maisemista pääsisi nauttimaan.
Eähh voi miten Sveitsi-ikävä voi iskeä! Olin tuolla salatelttailemassa viime vuonna, ja kyllä se rakas Toblerone-vuori vaan vakuuttaa. Ja ihmetyttää. Ei ihme, että siinä on niin kuuluisa ja fiini hiihtokeskus. Pakko jäädä lukemaan sun blogia, koska vuoret ja Sveitsi nyt vaan on sydämessäin ikuisesti aamen. Haen sinne nyt taas kouluun, saapa nähdä, miten käy.
VastaaPoistawww.rantapallo.fi/alpenglow
Hei Sunna, kiitos kun ilmiannoit blogisi! Kävin heti vakoilemassa ja olipa ihanaa löytää samanlainen maasta toiseen haahuilija. :D
PoistaMitä Tobleroneen tulee, sain vahvistuksen jopa ihka-aidolta sveitsiläiseltä, että on siinä jotain spessua paikallisillekin. Olisihan se vähän kummallistakin, jos tuollaisesta paikasta ei otettaisi kaikkea iloa irti. :)
Tsemppiä hakuihin, taidan jäädä blogin kautta seuraamaan, miten siinä käy. Yritän myös sun iloksi raportoida vähän lisää Sveitsistä, vaikka ihan kohta täältä täytyy tulla jo takaisin Suomeen, buu.
Heh, älysin muuten vasta nyt, että mehän nähtiin kesän alussa Wienissä! Voi pientä maailmaa! :'D
PoistaOn kyllä ihan kreisit maisemat totisesti - etenkin toi pystykuva, jossa Matterhorn! Huhhuh. Pitäisköhän meidänkin joskus harkita mestan testaamista?
VastaaPoistaTodellakin pitäisi! Mesta soveltuu todistetusti myös lapsiperheille: vastassa oli pari kertaa vanhempi yksi lapsi kantorepussa ja toinen vähän vanhempi jälkikasvu murjottamassa tienposkessa. :D
Poista