Käväisin Helsingissä työhaastattelussa. Koska kyseessä oli sentään toinen kierros, katsoin ansainneeni palkintokahvit, kävi miten kävi. 

Kun nyt kuitenkin satuin olemaan muissa maisemissa sluibailemassa, enkä suinkaan Tampereella ahertamassa koulujuttuja (jotka alkavat hitaasti mutta varmasti kasaantua totuttuun tapaan pieneksi Kilimanjaroksi), kysäisin sitten tehokkaana, onkohan kuppilassa wifiä. No ei ollut, kertoivat. Paikka on niin pieni, että mäkkiensä takana jumittavat lattetyöläiset tukkisivat kahvilan saman tien. Lehtiä ja kirjoja sen sijaan löytyy, ja voihan sitä vaikka jutella naapuripöydän väen kanssa, tuumasi työntekijä. 

Olin samaa mieltä. Eikös jossain vaiheessa oltu uutisoitu jostain Karhupuiston kahvilasta, jonka pitäjä kieltäytyi ehdottomasti wlanin tarjoamisesta: kahvila on vapaa-aikaa varten, ei töitä. Miksi kukaan oikeastaan haluaisi pilata hyvää kahvihetkeään töillä, tenttikirjoilla tai muilla pakkopullilla? Hulluja nuo ihmiset.

No, oikeassa elämässähän istuin pöytään, kaivoin koneen repusta ja siirryin tallennettujen pdf-tiedostojen pariin,  wifistä ja ylevistä aatoksista viis. Naapuripöydässä oli käynnissä sympaattinen ulkkarikeskustelu, ja lehtikasakin houkutteli, mutta kyllä ne mediateoriatkin muuttuivat  hyvän cappuccinon äärellä innostavammiksi.

Poikkeus vahvistakoon säännön. Ensi kerralla ajattelin kyllä käydä kahvilla kaverin tai kirjan, en läppärini kanssa.


Tarinan erinomainen kahvi ja rupatteleva työntekijä sijoittuivat huhtikuussa avattuun Mad Possum –kahvilaan. Helsinki on kyllä siitä ihana, että se on näitä loistavia kahvipaikkoja pullollaan ja lisää vaan tulee. 

Mad Possum
Vironkatu 11
00170 Helsinki

Lähetä kommentti

Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Instagram