Raportoiminen Sveitsistä jäi sattuneesta syystä aika tyngäksi. Onneksi niihin hetkiin voi kuitenkin palata jälkikäteenkin, nyt kun vielä jotain on muistissa. Mitä jäi käteen kolmesta kesäkuukaudesta tuossa jokseenkin omalaatuisessa maassa?

Alkuhan meillä kahdella oli nihkeähkö. Sveitsi jätti kirjaimellisesti kylmäksi: koko kesäkuu oli silkkaa monsuunia ja 18 astetta. Maa tuntui muutenkin kovin vieraalta ja naurettavan kalliilta. Onneksi ihminen on kuitenkin sopeutuvainen eläin, ja niin minäkin pääsin lopulta sujuiksi sen kanssa, että rahat haihtuivat tililtä itsestään enkä ymmärrä berninsaksaa vieläkään. Kun murehtiminen loppui, kesä alkoi – niin säiden kuin mielentilankin kannalta.


Sveitsi on todella pieni mutta käsittämättömän monipuolinen maa, ja täsmäiskuja pystyi kätevästi harrastamaan viikonloppuisin. Bernistä pääsee parin tunnin säteellä muun muassa Zürichiin, Geneveen, Alpeille ja Saksaan. Pikavilkaisulla tutuiksi tulivat myös Basel, Montreux ja Neuchâtel. 

Geneven-matka jäi elävästi mieleen. Tuppauduin Shuffle Chroniclen Annan passattavaksi ja tuijotin pari päivää monttu auki maisemia. Aivan kuten Lausannessakin, Genevenjärvi vei sydämen (vaikka se ei haissutkaan yhtä kalalta ja mereltä), eikä sijainti Alppien ja Juran välissä paikkaa myöskään rumenna. Allegoriana koko Sveitsin maantieteelliselle absurdiudelle toimi käväisy kaupungin kotivuorella Salèvella – joka nyt sattuu sijaitsemaan Ranskan puolella. Lähes pystysuoraan kohoavalta vuorelta 1400 metristä oli ihan mukiinmenevät näkymät iltahämärän peittämän kaupungin yli. 


Ylipäätään on todettava, että Sveitsi on heittämällä kaunein maa, jossa olen koskaan käynyt. Pannukakkumaisiin maanmuotoihin tottuneena suomalaisena en aiemmin tajunnut sitä hössötystä kaikista vuorista – kunnes näin niitä itse. Kovin hellyttävää on, että lähes joka kaupungilla tuntuu olevan oma kotivuorensa. Bernin Gurten-nyppylästä oli hyvä aloittaa, mutta vajaan puolentoista kilometrin korkuiset Geneven Salève ja Interlakenin Harder Kulm vetivät mittasuhteet aika nopeasti kohdilleen – tosin aika tönöjähän nekin ovat. Vastalöydetyn vuorirakkauteni kruunasi päiväretki Zermattiin. Niistä näkymistä en ole vieläkään päässyt yli.

Kumpuilevista pinnanmuodoista on myös se hyöty, että maisemia oikeasti näkeekin. Alppiniityt, järvet ja metsiköt ovat pitkällä kantamalla oikein idyllisiä. Siihen kun vielä lisätään vanhan arkkitehtuurin kyllästämät, siisteinä pidetyt ja vehreät kaupungit, on kombo jo aika lyömätön. 


Baselissa piipahdin muutamaankin otteeseen viettämässä iltaa, ja tykästyin kaupungin liberaaliin pöhinään. "Ei meillä Bernissä vaan mitään tällaista hipsterimenoa ole", marmatin muutamaankin kertaan – kunnes älysin, että onhan sitä, jos vaan älyää eksyä oikeille kulmille. Jälleen kerran tässä auttavat kyläilevät kaverit, joiden kanssa tulee tutkittua kaupunkia. Viimeisillä viikoilla vierailleen tähden kanssa löydettiin muun muassa vanhalle paloasemalle perustetun kuppilan ja päädyttiin jonkun tuntemattoman avoimet ovet –periaatteen kattoterassijuhliin. Ties mitä kaikkea muutakin Bernistä olisi löytynyt, jos aikaa olisi ollut enemmän.

Kesä ei toki ollut pelkkää viikonloppua ja löytöretkeilyä. Uudessa maassa arkikin on kuitenkin eri tavalla juhlaa kuin Suomen tutuissa ympyröissä. Harjoittelusta pidin tosi paljon, tutustuin uusiin ihmisiin ja asuin maailman parhaan kämppiksen kanssa. Siis summa summarum: kesä 2016 oli kertakaikkisesti mahtava. 

Kiitos ja näkemiin, Sveitsi!



4 kommenttia

  1. Siis toi viimeinen kuva on ihan mieletön. Wau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Se auringonlasku oli livenäkin aika mahtava. :)

      Poista
  2. Liian nättejä kuvia <3 On Sveitsi ehkä kumminkin ihan kiva, vaikka monesti sitä kiroankin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattista! :3 Joo, ehkä siinä juustomaassa on sittenkin puolensa. Tai ainakin joitakin puolia. :D

      Poista

Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Instagram