Vanha kaupunki, uudet tuulet
perjantai 16. syyskuuta 2016
Kyllä, se on juuri se, mitä ajattelitte! Toimiva tietokone!!!! Halleluja! Taitaa siis olla korkea aika käynnistellä taas bloggaussettejä.
Viime postauksen hyvä pössis on jatkunut koko syyskuun. Tampereen arjessa on uutuudenviehätystä, jota en ole kokenut sitten ensimmäisten opiskeluvuosien, eikä se kaikki johdu pelkästä läppäristä. Tällä kertaa löysin itseni asumasta kaupungin länsipuolelta – jos niitä pariasataa metriä koskesta länteen voi laskea – ja uusi sijainti tuo ihan uutta vinkkeliä. Mahtava syyssää ja mielettömät auringonlaskut eivät ole nekään haitanneet. Kylläpä pohjoisen syksy tuntuukin jotenkin eksoottiselta.
Uutta on myös kotiarki, kun totutellaan kämppiksen kanssa yhteisasumiseen. Vielä vuosi sitten olin vakuuttunut olevani ehdottomasti yksiöihminen. On ihanaa kun saa tehdä asiat omalla tavallaan omassa rauhassa, eikä iltaisin tarvitse sosialisoida kenenkään kanssa, ellei välttämättä halua. Viimeistään Sveitsissä huomasin kuitenkin, kuinka paljon kämppäkavereista voi olla iloa. Kerrankin on joku, jonka kanssa vaihtaa päivän kuulumiset, syödä yhdessä ja juoruta sydämensä kyllyydestä. Arjen jakamisesta saa parhaimmillaan valtavasti lisäiloa. Sitä paitsi yhteisasumisessa on jokin boheemi vivahteensa, joka sopii tämänhetkiseen, hyvällä tavalla levottomaan elämään kuin viikset hipsterille.
Lähetä kommentti