Perjantaipullo eli viininmaistelua opiskelijatyyliin
keskiviikko 26. lokakuuta 2016
Olen saattanut ehkä joskus mainitakin rakkaudestani viiniin. Siinä vain on sitä jotain, väriin katsomatta. Vinkkua on tullut sen verran monta vuotta hartaudella lipitettyä, että jotain maita ja rypäleitäkin on jäänyt päähän – ei taida kukaan yllättyä, jos tunnustan että lempparini tulevat varsin usein Keski-Euroopan puolelta…
Olen kuitenkin jo vuosia miettinyt, että olisihan noista kiva ymmärtää vähän enemmänkin. Haaveilin Tampereelle muuttaessa jonkin sortin viinikerhosta, mutta aika pian selvisi, että yliopiston muinaisesta viiniseurasta on aika jättänyt, ja epäilen aikuisviiniseurojen sisältävän liikaa pönötystä ja lasiin sylkemistä ja liian vähän kyykkyhyllybudjettia. Siihen jäi meikän viinisnobbailut.
Vaan nyt on homma nytkähtänyt liikkeelle! Sain nimittäin vihdoin myytyä parille kaverille Perjantaipullo-konseptin, ja sitä päästiin testaamaan viime viikolla. Loistavasta Viisastu viinistä –opuksesta* omittu idea on ostaa kerran kuussa pari erilaista pulloa saman rypäleen edustajaa ja vertailla menemään. Mitä enemmän kavereita, sitä enemmän eri makuja!
Olin ottanut kontolleni vinkkuvalinnan ja googlasin tietysti pari päivää etukäteen, mitä rypälettä ja edustuspulloa saisi olla (luonnollisestikin siis juuri sen ajan, joka olisi pitänyt käyttää tenttiin lukemiseen). Valinta osui tällä kertaa pinot noiriin ja mallipulloina oli saksalainen Münzberg Spätburgunder Trocken ja chileläinen Llai Llai Pinot Noir 2015.
Viinit maistuivat ja oli hauska tutustua paremmalla ajatuksella vähän kevyempäänkin punkkuun (terveisiä malbec-linjalta). Voittajaksi valikoitui tällä kertaa kuitenkin täyteläisempi Chile, vaikka ei se spätburgunderkaan hassumpaa ollut. Tapas-tarjoilut eivät kylläkään tehneet moiselle possuviinille kunniaa, kun taas Chile olisi kelvannut ihan seurustelujuomanakin.
Suurempia analyyseja ei vielä näillä vertailulla irti revitty. Keskittyminen lipsahti nimittäin orastavasta viinisnobbailusta vähän turhan nopeasti juoruihin ja ruokaan. Mietin jo seuraavalle kerralla arvostelulomakkeen kyhäämistä, mutta en tiedä, karkottaisiko moinen nörttiys kaveripolot harrastuksen parista – ehkä toivoa tosin vielä on, sillä he bongasivat suvereenisti muun muassa puolukkaa jälkimausta. Ei vaan meikän makuaistilla.
Konseptin lanseeraus oli joka tapauksessa riemuvoitto ja odottaa jo jatkoa. Marraskuun viinivalintakin on itsestäänselvyys, joten tässä on hyvää aikaa hioa seuraavan maistelun detaljit kuntoon.
*Voin muuten vain suositella tuota Juha Virkin Viisastu viinistä -kirjaa kaikille, joita kiinnostaa viini muttei lasiin sylkeminen. Sääli vain, että siitä on painos loppunut, mutta jos se ikinä sattuu kohdalle, kannattaa tarttua pikimmiten tilaisuuteen.
