Jouluntoivotukset taitavat olla auttamattoman myöhässä, mutta onneksi voi sentään toivottaa leppoisia välipäiviä. Älkööt rääppiäisruoka, vihreät kuulat tahi lahjakirjat kesken loppuko! Vaihtoehtoisesti isot tsempit kaikille ahkerille työmyyrille.

Meikäläisen aatto meni perinteiseen tapaan neljän sukupolven ja kahden nelijalkaisen voimin. Kynttilät vietiin haudalle, tontut sattuivat tuomaan lahjat juuri sillä hetkellä, kun kuopuksen piti hakea jotain yläkerrasta (voi että!), ja useamman päivän ähky sai alkunsa. Ei mitään erikoista, ja silti kaikki oli just niin kuin piti. 


Ennen joulua tuli käytyä useampaankin otteeseen keskustelu lahjojen tarpeellisuudesta. Monet tuntuivat olevan Eeva Kolun kanssa samoilla linjoilla siitä, kuinka helpottavaa on ostamatta jättäminen. Mieluummin satsaa sitten syntymäpäivälahjoihin tai spontaanimpaan hemmotteluun. Ymmärrän toki yskän, mutta en silti allekirjoita. Minusta joululahjojen pohdinta on erinomaista virittäytymistä joulutunnelmaan, ja onhan se nyt yksi koko juhlan parhaista hetkistä, kun (tai siis jos) huolella pohdittu valinta osuu ja uppoaa. Lisäksi joululahjat voi ostaa kaikki kerralla, toisin kuin synttärilahjat, jotka kuitenkin unohtuvat pitkin vuotta.

Toivon mukaan tänäkin vuonna edes osa lahjapaketeista miellytti lahjansaajia. Jos ei, niin aina voi vedota siihen, että ajatus on tärkein, yhdessäolo se joulun ydin on ja mitä näitä kliseitä nyt on. Sitä paitsi jos nyt aivan rehellisiä ollaan, niin mäti-smetana-saaristolaisleipiinhän koko joulu lopulta kulminoituu. 


Lähetä kommentti

Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Instagram