Yliopistokuplassa erityisen mukavaa on kansainvälisyys. Siinä missä jossain muissa piireissä ulkomailla ravaamista saatetaan pitää vähän kyseenalaisenakin touhuna ("Asettuisit nyt sinäkin joskus aloillesi"), on tuttavapiirissäni aivan normaalia lähteä spontaanisti Chileen vaihtoon tai viettää pari kuukautta Euroopassa ties missä vaihtoharjoittelussa. Ai taas sä oot menossa, niin mäkin! 

Muutama hyvä ystävä onkin taas järjestänyt itsensä Eurooppaan kevääksi. Olen kovin täpinöissäni heidän puolestaan, mutta samalla huomaan asetelmassa miinuksia. Sitä mukaa, kun kaverit puhuvat kämpän järjestymisestä ja lentolippujen ostamisesta, hiipii mieleeni kysymys, miksen minä ole lähdössä minnekään. Jo neljä kuukautta Suomessa eikä seuraavaa ulkomaille muuttoa näkyvissä, mitä tämä tämmöinen on?


Totutun ulkomaille hinkumisen lisäksi vuodenaika on nostanut pintaan taas Wien-ikävän. Tiedän kyllä kaipaavani kaupungin lisäksi myös mielentilaa ja kokemuksia, joita Itävallan-harjoittelun aikana kertyi ja joita ei enää saa takaisin. Nyt Wien onkin jo eri kaupunki kuin se, jossa tuli puoli vuotta asuttua. Hassua kyllä, olen silti löytänyt itseni epäluonteenomaisesti jossittelemasta. Harkitsin viime syksynä vakavasti Wieniin jäämistä harjoittelun päätyttyä. Luultavasti olisin saanut opinnot sun muut jotenkin järjestymään, mutta lopulta minusta ei kuitenkaan ollut antautumaan elämän vietäväksi, vaan päätin tulla kiltisti takaisin Suomeen hoitamaan hommat kotiin. Ei sillä että varsinaisesti katuisin ratkaisua, mutta silti olen viime aikoina miettinyt kovasti, mitä jos. 

Ei sillä että elämä Tampereella maistuisi puulta. Etenkin kulunut syksy on ollut tosi inspiroiva, ja paljon ihania asioita olisi jäänyt kokematta, jos en täällä olisi. Hinku ulkosuomalaiseksi polttelee kuitenkin välillä kovasti, ja Wienissä tunsin olevani kotona. Tulee tässä varmasti muitakin tsäänssejä karistaa Suomen pölyt jaloista, mutta silti. Mitä jos olisinkin ottanut riskin ja uskonut, että kyllä kaikki järjestyy?


Lähetä kommentti

Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Instagram