Hyvän karman lauantai

Hyvän karman lauantai

lauantai 21. tammikuuta 2017

Tänään on hyvä päivä. Näin päätin, vaikka herätessä koko lauantai tuntui huomattavasti enemmän uhkalta kuin mahdollisuudelta. Aamun ensimmäinen ajatus oli ahdistus työnhakudeadlineista, ja heti seuraavana mielessä oli havainto eilisen perjantaipullon kostautumisesta täysin epäoikeutetusti juotuun määrään nähden. Itse fredagsflaskan oli tietenkin parasta laatua, ja tammikuun rypäleenäkin oli lempparini riesling. Ansaitsemattoman päänsäryn arvoinen ilta!

Auringonpaiste ja ikkunoista tulviva luonnonvalo auttoivat huomattavasti fiiliksen nostattamisessa. Totesin hakupapereille riittävän aikaa vielä illastakin ja keskityin aeropress-aamukahviin. Elämäni Sanoina -blogin Anne oli tartuttanut Instagramissa tulppaanikuumeen, joten lähdin aamupäiväkävelylle tarkoituksenani metsästää käsiini opiskelijabudjettiin sopivan kukkakimpun. Kukat jäivät kauppaan, mutta mukaan tarttui kaikkea muuta kuin opiskelijahintainen hajuvesi. Törsäsin myös jumalaiseen lounaaseen Fafa'sissa, mutta mitäpä sitä ei tekisi treffatakseen ihastuttavia painiakkoja. 

Universumi on tänään resonoinut positiivarin kanssa hyvän karman muodossa. Kaupassa vanhempi rouvasihminen etuili vahingossa kassajonossa. Kassaneiti huomautti asiasta, mutta annoin olla, koska mikäs kiire ihmisellä näin lauantaina olisi? Kun sitten vuoroni päästä rahoistani eroon vihdoin koitti, yllätti kassaneiti ilmaisella suklaalevyllä kiitokseksi. Myöhemmin teimme lounasseuran kanssa toivioretken naapurissa sijaitsevaan kahvilauutuuteen huomataksemme sen menneen juuri kiinni. Ei haittaa, totesi lyhtyjä sisään kantava kahvilatäti, ja kutsui meidät sisään. Niin vain saimme eteemme jumalaiset rocky roadsit ja erinomaiset sumpit loistavalla hintalaatusuhteella, eikä emännällä ollut mikään kiire hoputtaa privaattikahvituokiotamme. Asiakaspalvelua 6/5! (Tarkempaa arvostelua Mama Bear -bistrosta löytyy näemmä täältä.)

Lisäksi tänään on ollut se päivä, kun epätarkkojen selfieiden postaaminen aivan liian suurina tuntuu jostain syystä hyvältä ajatukselta. Tarvitsen joko lyhyemmän polttovälin objektiivin tai pidemmän käden, mutta ennen kuin saan kumpaakaan, on tyytyminen astetta intensiivisemmin rajattuihin pärstäkuviin. Niillä eväillä mennään, mitä elämä eteen kantaa.