Ole luovuttaja (sitten joskus)!
maanantai 22. toukokuuta 2017
Lukioaikoina lompakossani asui elinluovutuskortti. Se kulkeutui mukanani kaikkialle, ja jos iso lompsa jätettiinkin baarireissuilla kotiin, kulkeutui kortti henkkareiden ja maksukortin mukana taskussa. Sitten luin uudesta laista, joka teki kaikista automaattisesti elinluovuttajia. Kortti hengaili vielä mukanani pari vuotta, mutta lopulta heitin sen menemään, eihän sillä enää mitään tee.
Tänä keväänä sitten päädyin opiskelijaprojektiin pohtimaan elinluovutuksen promoamista. Siinä sivussa opin, että pirulainen, sitä pahvista elinluovutuskorttia tarvitaan vieläkin.
Tänä keväänä sitten päädyin opiskelijaprojektiin pohtimaan elinluovutuksen promoamista. Siinä sivussa opin, että pirulainen, sitä pahvista elinluovutuskorttia tarvitaan vieläkin.
Laki on toki yhä voimassa, mutta ellei vainaja ole ilmaissut tahtoaan selvästi (esimerkiksi lompakosta löytyvällä elinluovutuskortilla), täytyy lääkäreiden joka tapauksessa selvittää omaisilta, mitä mieltä tämä olisi ollut elimiensä luovuttamisesta. Käytännössä ollaan siis lähtöruudussa, ja Suomessa on edelleen pula luovutettavista elimistä. Elinsiirto on tehtävä mahdollisimman nopeasti, ja omaisilta kysely vie kovasti aikaa. Sitä paitsi jos oma läheiseni sattuisi yllättäen kuolemaan, en minä ainakaan haluaisi joutua siinä samassa arvuuttelemaan, mikähän hänen kantansa elinluovutukseen olisi mahdollisesti voinut olla.
Aina ei tarvitse edes olla hengenpelastaja tehdäkseen hyvää. Elinluovuttajalta voidaan saada myös kudoksia, joilla ei pelasteta henkiä mutta autetaan kaveria hädässä. Esimerkiksi sarveiskalvosiirre voi palauttaa sairauden myötä menetetyn näkökyvyn, ja jännesiirteet auttavat ristisiteensä katkoneen potilaan nopeammin terveen kirjoihin.
Elinluovutuskortti on sittemmin tehnyt paluun lompakkooni, ja kävin vanhempieni kanssa taannoin päiväkahvikeskustelun aiheesta. Niin simppeliä ettei uskoisi, ja kuitenkin niin tärkeää.
Lopuksi pyytäisin Sinulta vielä palvelusta. Jos Sinulla ei elinluovutuskorttia ole, hae omasi vaikkapa lähimmästä apteekista tai lataa Kyllä elinluovutukselle -mobiilisovellus. Kerro asiasta myös lähimmäisillesi ja miksei vaikka kavereille ja kollegoillekin. Kiitos!
Lopuksi pyytäisin Sinulta vielä palvelusta. Jos Sinulla ei elinluovutuskorttia ole, hae omasi vaikkapa lähimmästä apteekista tai lataa Kyllä elinluovutukselle -mobiilisovellus. Kerro asiasta myös lähimmäisillesi ja miksei vaikka kavereille ja kollegoillekin. Kiitos!
Lähetä kommentti