Ensisilmäys Hampuriin

Ensisilmäys Hampuriin

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Viikonloppu!!! Arkipäivien kuluessa töissä (ja työmatkalla, terv. suurkaupungin ilot) saavat nämä jokaviikkoiset kahden päivän vapaat vihdoin ansaitsemansa tunnustuksen. Villiksi olenkin ryhtynyt. Hampurissa on tänä viikkona parissakin kaupunginosassa katujuhlaa ja ilmaista konserttia, jonne kämppiksetkin kutsuivat mukaan. Sen sijaan että olisin mennyt, olen pysytellyt kotona leipomusten ja Netflixin parissa ja kömpinyt petiin ennen kahtatoista. 

Mutta hei, viime viikolla jaksoin sentään haahuilla kaupungilla! Työssäkäyvältä aktivoituminen näemmä vain vaatii 3 päivän helluntaiviikonlopun.

Hampuri ei enää tunnu aivan yhtä suurelta mustalta aukolta, kun on jotain hajua, mitä kaupunginosia täällä edes on ja miltä ne näyttävät. Mitenkään mainittava ei nimittäin etukäteistuntemukseni kaupungista ollut. Kuten noin jokainen maailman ihminen, olin tietoinen Reeperbahnista ja St. Paulista, ja kai täällä joku satamakin oli. Juuri muuta ei sitten tullutkaan mieleen.

Kaikki kolme edeltä mainittua täällä kyllä osuvatkin aika nopeasti matkan varrelle. Sen lisäksi aika nopeasti huomaa, että puolet Hampurista on yhtä kanaalia ja lammikkoa. Siitä en toki valita, sillä mitä olisikaan kaupunki ilman vesistöä? Valittamista ei ole siinäkään, että nykyisiltä huudeiltani on kivenheiton verran matkaa kunnioitettavan kokoiseen Stadtpark-puistoon. Lenkkeilyseudut 5/5.

Hampuri on päässyt yllättämään arkkitehtuurillaan. Olen aiemmin mieltänyt kaupungin modernin arkkitehtuurin mekaksi, ja sitäkin täältä kyllä löytyy. Uutta ja vanhaa on kuitenkin yhdistelty varsin onnistuneesti. Vanhoja taloja ja pompöösejä hallintorakennuksia kuitenkin piisaa, ja turistien kansoittama keskusta on silkkaa prameutta. Ja kanaalia.

Kuten arvata saattaa, ei allekirjoittanut kuitenkaan viihtynyt hallintopytinkien ja Chanel-kauppojen kansoittamassa keskustassa kovin kauaa. Lempiseutuni löytyivät länsipuolen hipsterikaupunginosista.   Karoviertelin ja yliopiston seudun vanhat talot kuppiloineen ja vintage-kauppoineen saivat meikän huokailemaan onnesta. Hampurin Berliiniksikin kutsuttu Schanze jätti minut sen sijaan kylmäksi. Hipsterimestat kyllä kelpaavat, mutta raja kulkee siinä, kun puoli Hampuria änkeää samaan kaupunginosaan.

Symppiskahviloiden kansoittamien kaupunginosien lisäksi sydämeni on vienyt satama. Landungsbrücken eli vanhat laskusillat (käännösohjelmat kutsuivat myös nimellä lankonki, kaikkea sitä oppii) ovat päivisin ammuttuna täyteen, mutta illan hämärtyessä siellä on jo tilaa hengittää ja ihailla teollisuutta. Hiljaa virtaa Elbe ja niin pois päin.