Kotionnea Hampurissa

Kotionnea Hampurissa

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Kuten perinteistä, kolmen kuukauden Hampurin-reissuun valmistautumisesta kävi tieto makuupaikasta ja varmuus siitä, etten unohtanut pakata passia, kännykkää tai lompakkoa. Hieman hektisistä tunnelmista huolimatta löysin itseni ja tavarani neljä päivää sitten tukevasti Saksan maankamaralta.

Oikeastaan halusin näyttää teille näkymiä Hampurin kaduista ja kertoa ensivaikutelmista kaupungista. Tosielämässä olen ehtinyt lähinnä aloittaa työt ja koomata illat kotona kevään viimeisen esseen äärellä, joten Hampurin viboista ei ole vielä kertynyt näkemystä saati kuvamateriaalia.  Olkoon tämä postaus siis varsin kotipainotteinen. Sehän ei mikään ongelma ole, sillä kämppäni on ihanista ihanin.

Punkkaan kesäkuun neljän hengen kimppakämpässä keskiluokkaisella lattemamma-alueella. Läheltä löytyy hipsteriostoskatua, kanaalia ja iso Stadtpark-puisto. Joka kadunvarsi on täynnä valtavia lehtipuita ja punatiilitaloja. Tähän mennessä näkemistäni päätellen koko Hampuri on rakennettu punatiilellä.

Itse kimppakämppämme on perinteinen saksalainen WG. Vanhassa talossa on paksut ikkunanpielet, nariseva lankkulattia ja viherkasveja joka puolella. Tyypillä, jolta huoneeni alivuokrasin, on oikein hyvä maku mitä sisustukseen tulee, eikä boheemi asunto ole pöllömpi muutenkaan. Kämppikseni ovat varsin seurallisia ihmisiä, ja keittiössä on tullut vietettyä hetki jos toinenkin suuremmalla porukalla.

Jos keski-eurooppalaista opiskelija-asumista on tullut joskus ikävä, korvataan aiemmat menetykset tässä kämpässä kyllä kaikilla autenttisen WG-elämän herkuilla. Kuten asiaan kuuluu, joka ikinen asunnosta löytyvä muki – eriparisia tietysti kaikki – on vähintäänkin kyseenalainen, osa rehellisesti susirumia. Kissamuki oli tarjonnan parhaimmistoa. Sen ainokaisen oman jääkaappihyllyn täyttäminen kaupassakäynnin jälkeen käy tetriksestä. Kylppärin ovesta löytyy tissijuliste, koska miesasukkaat. Klassista!

Miljöön lisäksi täällä ei ole ollut suuremmin valittamista muutenkaan. Harjoittelu tuntuu kahden päivän perusteella nappiosumalta niin firman kuin työtehtävienkin puolesta. Käväisin eilen illalla ihailemassa Hampurin sataman maisemia ja totesin, että on sitä varmasti rumempiakin kaupunkeja. Maanantai on täällä helluntain (?) vuoksi pyhäpäivä, joten tässä on hyvä pitkä viikonloppu tutustua mestoihin.

Ensivaikutelmani pähkinänkuoressa: kyllä meikää nyt hemmotellaan!