Kirjoja, kansainvälisyyttä ja sosiaalista mediaa – työharjoittelu Saksassa

Kirjoja, kansainvälisyyttä ja sosiaalista mediaa – työharjoittelu Saksassa

torstai 13. heinäkuuta 2017

Hassua miten maailma voikin mennä yhtenä päivänä sekaisin ja olla seuraavana taas aivan ennallaan. Maanantaina G20-kokous näkyi enää korkeintaan kahvitaukojen puheenaiheena, ja koko kaupunki tuntuu palanneen normaaliin päiväjärjestykseen niin nopeasti ja päättäväisesti kuin suinkin mahdollista. Arki on koittanut vääjäämättömästi minullekin, ja työpäivät menevät ja tulevat tavalliseen tapaan. Tuntuu hullulta että harjoitteluni on jo puolessavälissä. Sen kunniaksi taitaakin olla korkea aika valottaa, mitä ylipäätään Hampurissa teen.

Onnellisten sattumien kautta (ts. kärsivällisellä kärttämisellä) sain kesäksi unelmieni harjoittelupaikan. Sen lisäksi että työ sijaitsee yhdessä Saksan siisteimmistä kaupungeista ja pitää sisällään bloggaamista ja sosiaalista mediaa, pääsin palaamaan lapsuuteeni eli kirjojen pariin. Harjoittelupaikkani on nimittäin omakustanteisiin erikoistunut kirjapaino.

Vaikka kirja-ala on jäänyt vanhemmiten vähemmälle huomiolle elämässäni, olen kirjojen kanssa työskentelystä yhtä innoissani nyt kuin ennen muinoin yläasteella, kun suoritin tet-harjoittelua kirjastossa. Oi sitä lukutoukan onnea! Vuosien hiljaiselon jälkeen kirja-alaan ja etenkin omakustanteisiin on mielenkiintoista perehtyä työn puolesta. Tiesitkö esimerkiksi, että kaikista kustantamoille lähetetyistä teksteistä julkaistavaksi päätyy noin 1 prosentti? Suomessa omakustantaminen on vielä varsin marginaalinen ilmiö, mutta kun miettii sitä loppua 99 prosenttia, taitaa alalla olla vielä jännät ajat edessä. 

Itse harjoittelusta olen vähintään yhtä innoissani kuin yrityksen toimialasta. Suomen-tiimissä pääsen tekemään vähän kaikkea: asiakaspalvelua, kirjaprojektien hoitamista sekä ehdotonta lemppariani eli markkinointia ja sosiaalista mediaa. Työtehtävät ovat jo itsessään kiinnostavia, ja laaja-alainen harjoittelu tarjoaa hyvän kokonaiskuvan koko firman toiminnasta. Harjoittelijoita tunnutaan pitävän myös arvossa: Aiempia harjoittelukokemuksiani muistellen olin pudota penkiltä, kun sain ennen harkan alkua laskelman työtehtävieni osa-alueista, oppimistavoitteista ja tuntimääristä – mietitäänkö näitä asioita joissain firmoissa oikeasti etukäteen? Perehdytyksessä ei hosuttu vaan sain opetella rauhassa, miten hommat toimivat, ja pääsen vaikuttamaan työtehtäviin omien kiinnostuksenkohteideni mukaisesti. Hyvänen aika mitä luksusta!

Mahtavaa on myös työyhteisön kansainvälisyys: Yritys toimii Saksan ja Suomen markkinoiden lisäksi myös Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Ranskassa ja Sveitsissä, joten työpaikallakaan ei tarvitse pelkkiä saksalaisia katsoa. Hoidan työtehtävät suomeksi, mutta yrityksen yhteinen kieli on saksa. Kansainvälisyys on niin iso osa yrityksen arkea, että tunnen oloni oikein kotoisaksi ei-äidinkielisenäkin. Kuuluisa saksalainen työhierarkiakin on pidetty varsin matalana ja tunnelma rentona. Ei myöskään haittaa, että niin saksalaiset kuin ulkomaalaisetkin työkaverit ovat huipputyyppejä. Sääli että täältä täytyy palata koulunpenkille jo syyskuussa.