Kahvihifistelyn ABC

torstai 24. elokuuta 2017

Kahvihifistely ja pienpanimojen IPA-oluet kuuluvat hipsterin arkeen kuin cousteau-pipo päähän. IPAa en ole koskaan ymmärtänyt (rajansa sillä humaloinnilla saakeli), mutta vastineeksi olen tehnyt parhaani kahvin suhteen.

Kaikki alkoi vaihtovuonna Mainzissa. Asuntolan kahvinkeitin oli mitä oli, joten ostin pienen ja kätevän presson. Pian löysin Mainzista symppiksen Müllerin kahvipaahtimon ja huomasin, että pressolla ja vastikään paahdetuilla pavuilla lopputuloksena oli niin hyvää sumppia, ettei siihen raaskinut edes maitoa kaataa. Heräsi kysymys, miksi olen juonut niin monta vuotta elämästäni suoraan sanottuna pahaa kahvia ja usein myös maksanut siitä, kun oikeasti hyvänmakuistakin on saatavilla. Sittemmin olen panostanut kahvinkeittoon milloin enemmän, milloin vähemmän. Baristatasosta olen vielä kaukana ("Mitä sanot, onko parempi keittää kahvi 88- vai 92-asteiseen veteen?") mutta jotain teen oikein, koska aamukahvihetkeni ovat päivieni kohokohtia.

Miten kahvilla sitten hifistellään? Pääasiassa homma toimii kuten viini-intoilu: sitä juodaan. Makuaisti kehittyy samalla nopeasti tunnistamaan eri makuja. Koska aihe on rakas, päätin jakaa teille rajallista asiantuntemustani vielä hieman yksityiskohtaisemmin. Siispä voilà, tästä postauksesta voit lukea (lähes) kaiken, mitä aloittelevan kahvihifistelijän kuuluu tietää!

Kahvi = papu

Mikä sitten on hyvää kahvia? Se on pitkälti makukysymys, sillä kahveissa on hämmentävän laaja makumaailma. Eräs berliiniläinen barista kertoi taannoin, että kahvissa on enemmän eri aromeja kuin viineissä. Tiedä häntä, mutta paljon niitä ainakin on. Kaiken a ja o on tietenkin kahvipapu. Keskinkertaisista pavuista ei saa bulkkikahvia parempaa tekemälläkään. Helpoin tapa parantaa kahvielämystä onkin yksinkertaisesti ostaa laadukasta kahvia. Valitettavasti laatu myös maksaa, joten Juhlamokan hinnalla ei hyvää kahvia saa.

Kahvin makuprofiili riippuu pitkälti siitä, millä alueella pavut kasvavat, aivan kuten viineissäkin. Lähtökohtaisesti Etelä-Amerikasta tulevista kahvipavuista saadaan pähkinäisiä ja suklaisia makuvivahteita ja täyteläistä suutuntumaa. Sen vastakohtana itä-afrikkalaisista pavuista tehty kahvi on yleensä kevyempää ja marjaisemman makuista – äärimmillään se muistuttaa melkein enemmän teetä kuin kahvia. Siihen loppuu minun papusivistykseni, ja aasialaisista kahveista en osaakaan sanoa sitäkään vähää.

Kahvin makuun vaikuttaa kasvumaan lisäksi sata muutakin asiaa. Paahtoaste on tietysti ilmeinen, mutta kunnon hifistelijät pohtivat myös raakapavun prosessointia: Onko papu pesty, kuivattu auringossa vai siltä väliltä? Minulle ja makuaistilleni tällä ei ole mitään väliä, joten ei tästä sen enempää.

Kahvinkeitto ≈ välineurheilu

Halutessaan kaikesta saa välineurheilua, niin myös kahvinkeitosta. Kahvihifistelyssä plussaa on, ettei välineisiin tarvitse kuitenkaan välttämättä upottaa satoja euroja. (Joskin on aivan mahdollista, espressokoneista haaveilevilla vilkkuvat tonnit silmissä.) Kahvittelun saa uudelle asteelle jo pelkällä kahvimyllylläkin. Vastajauhetuista kahvinpuruista lähtee aivan eri tavalla makua kuin kuukausia sitten vakuumiin pakatuista puruista, jotka ovat lojuneet viikkokaupalla avattuna kaapissa. Käsikäyttöinen mylly ei ole edes mikään mainittava investointi, vaan hyviä saa jo muutamalla kympillä.

Kahvi maistuu tietenkin erilaiselta riippuen siitä, millä kojeella sen tekee. Espresson ja Moccamasterin eron ymmärtää paatunein kahvinvälttelijäkin. Kahvihifistelijältä voi löytyä myös muita kahvivekottimia, joilla kaikilla saadaan lopputulokseksi eri makuja. Itse esimerkiksi pidän tavallista kahvinkeitintä enemmän pressokahvista. Pressossa kahvinpurut uuttuvat vedessä kauemmin, jolloin kahviin irtoaa enemmän rasvoja ja maku on täyteläisempi. Ero on oikeasti huomattava.

Presson kaveriksi hankin pari vuotta sitten muovisylinterin näköisen Aeropressin. Sillä voi kikkailla uuttoprosessin ja jauhatuksen kanssa loputtomiin – itse en yleensä jaksa – mutta lähtökohtaisesti sanoisin Aeropress-kahvin olevan täyteläisyytensä puolesta jotain perussuodatinkahvin ja presson väliltä. Eräs hampurilainen barista tiesi myös valistaa, että Aeropressissä kahvin puristaminen paineella filtterin läpi korostaa myös kahvin hedelmäisempiä aromeja.

Sitten on tietenkin vielä ties mitä perkolaattoria, mutteripannua ja Chemexiä. Vekottimien lukemattomasta määrästä ei tarvitse kuitenkaan hämääntyä, sillä loppupeleissä hyvän kahvin keittäminen on simppeliä, oli laite mikä tahansa. Siihen tarvitaan puruja ja vettä, avot!

Kahvi > osiensa summa

Kaikenlainen hifistely parantaa elämänlaatua, sanoo siskoni. Allekirjoitan väitteen täysin. Juon päivittäin 1-3 kertaa kahvia, joten miksi tyytyisin sumppiin, joka ei maistu hyvältä? Kahvikupposen väkertämiseen menee pari minuuttia kauemmin, mutta vastineeksi pysähdyn näiden kahvihetkien ääreen ihan eri tavalla. Se on arjen luksusta vailla vertaa.