Sananen blogien kulutuskeskeisyydestä

Sananen blogien kulutuskeskeisyydestä

torstai 14. syyskuuta 2017

En ole erityisen aktiivinen blogien lukija. En voinut kuitenkaan olla innostumatta, kun kirjoittaja-idolini ja estetiikkaguruni Eeva Kolu palasi bloggaamisen pariin perustamalla kollegansa Jenna Kämäräisen kanssa Uusi Muusa -median. En seuraa Uutta Muusaa päivittäin, mutta sen kerran kuussa, kun blogiin eksyn, ahmin helposti kaikki artikkelit kerralla. Molemmilla naisilla on kynä hallussa ja ihanan positiivinen elämänasenne. Artikkeleita lukiessa mieleeni kuitenkin muistuu, mikä blogiskenessä on viime vuodet tökkinyt: kaupallistuminen.

Älkää käsittäkö väärin, en halua tuomita yhteistyötä bloggaajien ja yritysten välillä. Ammattimaisen ja esteettisen blogin aktiivinen pyörittäminen vie mielettömästi aikaa, ja ymmärrän hyvin haaveen pystyä elättämään itsensä, vaikka vain osittainkin, tekemällä jotain niin henkilökohtaista ja omassa päätösvallassa pysyvää kuin blogia. On monia päätoimisia bloggaajia, joiden kirjoituksia on ilo lukea. Yhteistyöpostaukset voivat olla tietenkin myös oikeasti kiinnostavia ja hyödyttää lukijaa.

Ongelman ydin ei nähdäkseni ole niinkään se, kirjoittaako bloggaaja yrityksen tuotteesta korvausta vastaan vai ei. Enemmän häiritsee erityisesti lifestyle-blogeihin – ja moneen muuhunkin asiaan – sisäänrakennettu ajatus kulutusjuhlasta ja arjen luksuksesta. 10 tapaa tehdä arjestasi hohdokkaampaa! Näin hemmottelet itseäsi! Kuluta, koska olet sen ansainnut! Tässä on jotain mätää – sen lisäksi, että nyt liikutaan vaarallisen lähellä nimeltä mainitsemattoman kosmetiikkajätin slogania. Mitä tekemistä rahan hassaamisella on loppujen lopuksi itsensä arvostamisella? Ja miksi arjen pitää olla luksusta? Luksus on hienoa nimenomaan siksi, ettei se ole arkea. Jos luksuksen tuo arkeen, siitä tulee arkea – usein vain huomattavasti kalliimpaa sellaista.

Koko hommassa häiritsee eniten kaksi asiaa. Niin hienoa kuin kuluttaminen ja uuden hankkiminen onkin, tiedämme samalla kaikki, ettei se ole maapallon kannalta millään tasolla kestävää. Toisekseen ajatus, että voi tuosta noin vaan ostella kaapit täyteen hajuvesiä ja kokoustaa vaihteeksi ravintolassa skumppalaseja kilistellen, on äärettömän eksklusiivinen. Kenellä on siihen oikeasti varaa?

Jos rehellisiä ollaan, ei minulla ole varaa huudella, paitsi kokemuksen syvällä rintaäänellä. Hajuvesiin en ole koskaan tuntenut suurta vetoa, mutta hassaan rahani surutta aina vain kalliimpaan aamukahviin ja kotiutin juuri Iittalan alennusmyynnistä kasan astioita, joista taloudessani ei varsinaisesti ole puute. Ympäröin itseni mielelläni kauniilla asioilla ja esimerkiksi Saksan-reissuilla olen aina nauttinut siitä, että arkeni on näyttänyt enemmän sellaiselta, mistä haaveilen – toisin sanoen olen voinut kuluttaa enemmän kuin Suomessa. Tunnistan itseni lifestyle-blogien tuotehehkutuksista ja somessa kiinnostun  sisällöistä, jotka lupailevat ylellistä elämäntyyliä, oli se sitten design-huonekaluilla sisustettu koti tai  kuva afterwork-lasillisista samppanjabaarissa.

Ehkä blogimaailman samakuluttajakeskeisyys niin kovasti häiritseekin juuri siksi, että tunnistan siitä itseni kiusallisen hyvin. Toisaalta blogi on persoonallinen ja ilmaisuvoimainen kanava, jolla voi kertoa omista ajatuksistaan juuri siten, kuin itse haluaa. Onhan se nyt aika surkeaa, kuinka suuri osa koko skenestä on typistynyt markkinointialustaksi, ja kuinka suuri osa meistä lukijoista ja kirjoittajista on lähtenyt siihen mukaan.

Materialistisen onnen ja ekologisesti kestävämmän elämäntavan ristitulessa päivän viisaus löytyi ystävän hiljattain kertomasta anekdootista. Hän oli harmitellut kukkakaupan tädille, ettei raaski ostaa leikkokukkia useammin. Kukkakauppias oli vastannut, että kukathan ovatkin luksuselementti arjessa, ei niitä kuulu ostaa joka päivä. Siinä vasta viisas nainen (ja riipivän rehellistä puhetta, kun elanto riippuu leikkokukkien myynnistä).