En ole erityisen aktiivinen blogien lukija. En voinut kuitenkaan olla innostumatta, kun kirjoittaja-idolini ja estetiikkaguruni Eeva Kolu palasi bloggaamisen pariin perustamalla kollegansa Jenna Kämäräisen kanssa Uusi Muusa -median. En seuraa Uutta Muusaa päivittäin, mutta sen kerran kuussa, kun blogiin eksyn, ahmin helposti kaikki artikkelit kerralla. Molemmilla naisilla on kynä hallussa ja ihanan positiivinen elämänasenne. Artikkeleita lukiessa mieleeni kuitenkin muistuu, mikä blogiskenessä on viime vuodet tökkinyt: kaupallistuminen.

Älkää käsittäkö väärin, en halua tuomita yhteistyötä bloggaajien ja yritysten välillä. Ammattimaisen ja esteettisen blogin aktiivinen pyörittäminen vie mielettömästi aikaa, ja ymmärrän hyvin haaveen pystyä elättämään itsensä, vaikka vain osittainkin, tekemällä jotain niin henkilökohtaista ja omassa päätösvallassa pysyvää kuin blogia. On monia päätoimisia bloggaajia, joiden kirjoituksia on ilo lukea. Yhteistyöpostaukset voivat olla tietenkin myös oikeasti kiinnostavia ja hyödyttää lukijaa.

Ongelman ydin ei nähdäkseni ole niinkään se, kirjoittaako bloggaaja yrityksen tuotteesta korvausta vastaan vai ei. Enemmän häiritsee erityisesti lifestyle-blogeihin – ja moneen muuhunkin asiaan – sisäänrakennettu ajatus kulutusjuhlasta ja arjen luksuksesta. 10 tapaa tehdä arjestasi hohdokkaampaa! Näin hemmottelet itseäsi! Kuluta, koska olet sen ansainnut! Tässä on jotain mätää – sen lisäksi, että nyt liikutaan vaarallisen lähellä nimeltä mainitsemattoman kosmetiikkajätin slogania. Mitä tekemistä rahan hassaamisella on loppujen lopuksi itsensä arvostamisella? Ja miksi arjen pitää olla luksusta? Luksus on hienoa nimenomaan siksi, ettei se ole arkea. Jos luksuksen tuo arkeen, siitä tulee arkea – usein vain huomattavasti kalliimpaa sellaista.


Koko hommassa häiritsee eniten kaksi asiaa. Niin hienoa kuin kuluttaminen ja uuden hankkiminen onkin, tiedämme samalla kaikki, ettei se ole maapallon kannalta millään tasolla kestävää. Toisekseen ajatus, että voi tuosta noin vaan ostella kaapit täyteen hajuvesiä ja kokoustaa vaihteeksi ravintolassa skumppalaseja kilistellen, on äärettömän eksklusiivinen. Kenellä on siihen oikeasti varaa?

Jos rehellisiä ollaan, ei minulla ole varaa huudella, paitsi kokemuksen syvällä rintaäänellä. Hajuvesiin en ole koskaan tuntenut suurta vetoa, mutta hassaan rahani surutta aina vain kalliimpaan aamukahviin ja kotiutin juuri Iittalan alennusmyynnistä kasan astioita, joista taloudessani ei varsinaisesti ole puute. Ympäröin itseni mielelläni kauniilla asioilla ja esimerkiksi Saksan-reissuilla olen aina nauttinut siitä, että arkeni on näyttänyt enemmän sellaiselta, mistä haaveilen – toisin sanoen olen voinut kuluttaa enemmän kuin Suomessa. Tunnistan itseni lifestyle-blogien tuotehehkutuksista ja somessa kiinnostun  sisällöistä, jotka lupailevat ylellistä elämäntyyliä, oli se sitten design-huonekaluilla sisustettu koti tai  kuva afterwork-lasillisista samppanjabaarissa.

Ehkä blogimaailman samakuluttajakeskeisyys niin kovasti häiritseekin juuri siksi, että tunnistan siitä itseni kiusallisen hyvin. Toisaalta blogi on persoonallinen ja ilmaisuvoimainen kanava, jolla voi kertoa omista ajatuksistaan juuri siten, kuin itse haluaa. Onhan se nyt aika surkeaa, kuinka suuri osa koko skenestä on typistynyt markkinointialustaksi, ja kuinka suuri osa meistä lukijoista ja kirjoittajista on lähtenyt siihen mukaan.

Materialistisen onnen ja ekologisesti kestävämmän elämäntavan ristitulessa päivän viisaus löytyi ystävän hiljattain kertomasta anekdootista. Hän oli harmitellut kukkakaupan tädille, ettei raaski ostaa leikkokukkia useammin. Kukkakauppias oli vastannut, että kukathan ovatkin luksuselementti arjessa, ei niitä kuulu ostaa joka päivä. Siinä vasta viisas nainen (ja riipivän rehellistä puhetta, kun elanto riippuu leikkokukkien myynnistä).

4 kommenttia

  1. Hyvä kirjoitus ja ihana tuo loppu! Haluaisin heti mennä ostamaan kimpun kukkia kyseiseltä leikkokukkamyyjältä! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kukkakauppiaasta tuli kertaheitolla myös minun elämäntapaguruni. :')

      Poista
  2. Huippu teksti, Meeri! Samoja juttuja olen itsekin miettinyt. Olen myös sitä mieltä, että harvinaisen usein teksteissä kaupallinen yhteistyö myös ihan aidosti vaikuttaa sisältöön ja kiinnostavuuteen sen verran negatiivisesti, että itsellä ainakin myös mielenkiinto ja tarkkaavaisuus hupenee helposti. Ymmärrän totta kai asian bloggaajien näkökulmasta ja tämä kuuluu heidän työhönsä, mutta siitä huolimatta. Luin blogeja paljon enemmän silloin kun blogiskene ei ollut vielä näin kaupallisesti orientoitunutta. No, maailma muuttuu. Muuttukoon, aina voi lähteä pihalle somen äärestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sarianna! :) Mäkin seurasin blogiskeneä aktiivisemmin joitakin vuosia sitten, kun meno ei ollut aivan niin ammattimaista ja kaupallista kuin nykyään. Ehkä sen vertailun takia suosituimmat, paljon yritysyhteistyötä tekevät blogit tuntuvatkin niin persoonattomilta.

      Ylipäätään jännää että samaan aikaan, kun blogien yhteistyökuviot näyttävät elävän kultakauttaan, aiheuttaa kaupallistuminen näemmä edelleen vahvoja vastareaktioita lukijoissa. Selkeästi mitään joukkopakoa ei ole tapahtunut, kun kaupallistuneet blogit yhä porskuttavat, ja kyllähän mainoksiinkin turtuu, mutta alkuperäisen blogikonseptin ja nykyisten yhteistyöalustojen välillä on selkeästi aika iso juopa. :/

      Poista

Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Etsitkö jotain?

Instagram