Suomen Turku toivottaa oikein hyvää joulua! Täällä katsotaan Lumiukkoa ja lämmitetään joulusaunaa. Ilmatieteen laitos tiesi kertoa, että valitsimme joulunviettopaikaksemme sen ainoan kolkan Suomessa, jossa lunta ei ole senttiäkään. Eräänlainen saavutus toki sekin.

Perinnejoulu on luvassa muutenkin kuin lumitilanteen suhteen. Pyhät vietetään neljän sukupolven ja kahden remuavan koiran voimin. Luvassa on pienimuotoista lahjomista ja kunnianhimoista ylensyöntiä. Jouluruoka! <3 Joulupöydän viinit on roudattu Saksasta asti, joten juomapuolenkin suhteen odotukset ovat korkealla.


Rauhallista, herkullista ja onnellista joulua myös teille!

Olen tässä hautonut puoli vuotta Finnkinon ilmaislippuja. Aina kun haluaisin käydä elokuvissa, ei siellä koskaan pyöri mitään katsomisen arvoista, ja jos pyörii, on leffateatteriin vaivautuminen ylivoimaisen haastavaa. Siksi onkin onni, että joulun alla meitä hemmotellaan lähes aina jollain eeppisen nostalgisella spektaakkelilla. Bondit ja Tähtien sodat kuuluivat olennaisena osana lapsuudenkodin kasvatukseen, ja näistä etenkin aivan omaksi universumiksi (ja rahasammoksi) kasvanut Star Wars saa minut aina elokuvateattereihin innosta hihkuen. Stormtroopereiden estetiikka ei kärsi edes kaikesta merchandise-krääsästä. (Viimeksi oli lähellä, etten itsekin ostanut Stormtrooper-KeepCupia. Siitä kyllä kehtaisi kahvia siemailla.)

Ilmaisliput pääsivät siis vihdoin käyttöön, sillä uusin Star Wars piti tietysti käydä katsomassa heti kuin mahdollista. Parin vuoden takainen The Force Awakens oli kaikessa juonikuviokierrätyksessäänkin loistava paluu lapsuuden avaruusoopperan maailmaan, ja odotin jatko-osan näkemistä silmät innosta loistaen.

Perinteisestihän siinä kävi, eli suurista odotuksista seurasi pannukakku. The Last Jedi oli 2 ja puoli tuntia kestävää tykitystä ilman hengähdystaukoja. Jossain vaiheessa teki mieli parahtaa ääneen, että eikö tämä ikinä lopu. Käsikirjoituksesta olisi saanut kolme elokuvaa, ja pätkään on tungettu kaikki mahdollinen aina ylipitkistä taistelukohtauksista uskonnolliseen liipalaapaan, unohtamatta sokerisia eläimiä, jotka kerjäsivät elokuvan säälipisteet toljottaen ylisuurilla silmillään. Koko ajan touhotetaan ympäri galaksia ja juostaan ojasta allikkoon. Kaiken actionin keskellä jäin kaipaamaan taukoa, sekä itselleni että poloisille henkilöhahmoille, joilla ei ollut aikaa edes istahtaa.

Ei elokuva kuitenkaan mikään susi ole, närkästyksestäni huolimatta. Oli jännittävää nähdä, miten trilogiaa kehitetään eteenpäin, kun uudessa osassa ei voi enää ratsastaa aivan yhtä häpeämättömästi nostalgialla kuin edellisessä 7. episodissa. Lopputulema oli kovin mielenkiintoinen, ja pidin kovasti siitä, kuinka hyvän ja pahan mustavalkoisuuteen sotkettiin vähän harmaatakin – olkoonkin että ne sävyt unohtuivat kyllä loppua kohden.  Jos ohjaajalla olisi ollut rohkeutta karsia sopan ainesosista kolmasosan, olisi lopputuloksena ollut oikein hyväkin keitto. Kyllä tätä nykyistäkin katseli, eli ei siis huolta Disney, tulevat episodit ja spin-offit kuuluvat vastaisuudessakin jouluperinteisiini!

Ps. Jos Star Wars -estetiikka puree Sinuunkin, kannattaa tsekata Jorge Pérez Higueran The Other Side -valokuvaprojekti. Kukapa ei haluaisi nähdä Stromtrooperia neulomassa?

Siinä missä talvi yllättää autoilijat vuosittain, tulee minulle joulu joka kerta yhtä suurena yllätyksenä. Tälläkin kertaa olen hädin tuskin ensimmäisessä adventissa, vaikka h-hetkeen ei ole enää edes paria viikkoa. Se on kovin harmillista, sillä onhan joulu juhlapyhistä parhain, ja parasta kaikessa hyvässä on tunnetusti odotus.

Joka vuosi haaveilen kyllä joulufiilistelystä: himmeleistä ja punaisista tekstiileistä, joulusiivouksesta sekä piparkakkutalon askartelusta. Rauhoittumisesta ja joulun tunnelmaan virittäytymisestä. Se vaatisi tosin monissa tapauksissa panostamista joko ajallisesti ja rahallisesti, mutta loppuvuodelle tyypilliseen tapaan sekä aika että raha ovat hitusen kortilla. Viime tipan ihmisellä koulujutut tuppaavat aina jäämään joulukuulle, ja joulukrääsäostoksilla herää joka kerta kysymys, miksi investoida sisustusasioihin, jotka ovat esillä yhden kuukauden vuodessa. (No tietysti koska joulu, mutta se argumentti muistuu mieleen vasta palatessani kaupoilta tyhjin käsin jouluttomaan kotiin.)


Pienissä asioissa olen sentään mukana. Joulutortut ja glögit on korkattu jo hyvissä ajoin, ja tämän viikon olen elänyt riisipuurolla. Kannoin kotiin pari joulutähteä, jotka ovat molemmat vielä elossa. Joulumusiikista ovat vastanneet sekä Wham että tunnelmalliset jazzin ja klassisen soinnut. Jouluriitteihin kuuluu myös olennaisena osana Tampereen joulutori, jonka saksalaiskojuilla tonttuilen jo ties kuinka monetta vuotta. Kyllähän pieni pala Keski-Eurooppaa kuuluu jouluun kuin jouluun. Eiköhän se joulufiiliskin ala näillä eväillä jo löytyä, tuurilla jopa ennen aattoa.

Tunnelmallista joulunodotusta Sulle!
Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Etsitkö jotain?

Instagram