Elämän kipukohtia: sohvan hankinta

Elämän kipukohtia: sohvan hankinta

perjantai 19. tammikuuta 2018

Sohva. Viaton huonekalu, jossa on mukava löhötä. Siinä on hyvä lukea, koomata talven pimeyden väsyttämänä, jakaa suuria ja pieniä ajatuksia ystävän kanssa. Syödä noutopitsaa tai juoda viiniä (paitsi punaista, jos kyseessä on hohtavan valkoinen design-sohva), kumpi vain tulee tarpeeseen. Sohva on aikuisuuden vastike lapsuuden turvalliselle kodille: se hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. (Paitsi se snobi valkoinen sohva, jolla ei saa juoda punaviiniä, mutta onhan niitä tunnekylmiä kotejakin.)

Hämmästyttävää, kuinka yksi istuin voi muuttua maailman suurimmaksi murheenkryyniksi, kun sellainen pitäisi hankkia. Huonekaluista sohvaa tulee kulutettua eniten heti sängyn jälkeen, ja isona huonekaluna se on varsin hallitseva elementti. Ihan mitä sattuu ei siis viitsisi hankkia, mutta opiskelijabudjetilla kukkaronnyörit tulevat jossain vaiheessa vastaan. Kärpäsestä kasvaa yllättävän nopeasti härkänen. Sitäkin hämmästyttävämpää on kuitenkin sohvagaten kaltaisten ensimmäisen maailman ongelmien osoitus siitä, minkälaiseen takinkääntöakrobatiaan ihmisen aivot kykenevätkään. Esimerkkinä ajatuksenkulkuni viimeisen puolentoista kuukauden ajalta:

Kas, tarvitsen uuteen asuntoon sohvan.

Ei nyt olisi rahaa suuriin investointeihin. Ostan Torista jonkun kivan käytetyn sohvan. 

Torissa ei ole kivoja sohvia. 

Ostan sohvan sitten Ikeasta. Niitä saa sieltä viidelläsadalla, mikä on kyllä jo budjetin yläkanttiin, mutta menköön. 

Mutta olenko mä ihminen, joka ostaa sohvan Ikeasta? Se on ansa ja porttihuume, kohta kotini on yhtä Ikean kuvastoa. Ja sitä paitsi miksi investoisin sohvaan, josta puuttuu tarina ja jonka haluan todennäköisesti vaihtaa parin vuoden päästä toiseen? 

Käyn ajankulukseni pohjanmaalaisessa huonekaluliikkeessä, jossa myydään design-asioita. Onhan nämä sohvat hyvännäköisiä mutta herraisä missä hinnoissa!

Oho, yksi sohva alle kahdellatonnilla. Kivakin vielä.

Olispa läppä ostaa se.

Oikeastaan jos kerta on ostamassa sohvaa, niin kannattaahan ostaa kerralla sellainen, jota ei halua heti vaihtaa. Sehän on ympäristöystävällisempääkin. Sohva on suomalainenkin vielä, tukisi paikallista ammattitaitoa.

… Jospa nyt varmuuden vuoksi vilkaisisi sen Torin vielä läpi.

Spoiler: sohvan kohtalo on edelleen auki. Harkintajoukkooni kuuluu tällä hetkellä mm. kaikkea muuta kuin opiskelijabudjetille suunnattu design-sohva sekä Torissa ilmaiseksi tarjolla oleva hävyttömän retro mummosohva. Tällä jahkailulla en saane asiaa edistettyä kumpaankaan suuntaan, ja olenkin onnellinen, jos asuntoni näkee sohvan kesään mennessä. Miten asia ikinä ratkeaakaan, olisi kiinnostavaa itsekin tietää, mitä  aivoissani tapahtui ostopäätöksen harkinnassa kohtien "ostan käytetyn sohvan mahdollisimman halvalla" ja "on täysin perusteltua laittaa puolitoista tonnia sohvaan" välillä.

Ei tämä muuttaminen muutenkaan ole helppoa. Tavarat ovat vielä levällään kahden kodin välillä, lampuista puuttuu sokeripalat ja seinämaalitkin vielä hankkimatta. Rahtusen on ikävä sitä ulkomaankomennusten helppoutta, kun valmiiksi kalustettuun kämppään raahasi itsensä ja matkalaukkunsa. Kylläpä on vaikeaa tämä Oikean Kodin tekeminen.

– – –
Kuvasta kiitos kuuluu Hakolalle, jonka sohvakuvastot pyörivät päiväunissani.