Miten rantalomalla ollaan?
perjantai 16. helmikuuta 2018
Terveisiä hiekkarannalta! Helmikuun kunniaksi nimittäin otin ja lähdin Thaimaahan. Viimeisin ja tätä ennen ainoa matkakohteeni Euroopan ulkopuolelle on ollut Kanada lähes 10 vuotta sitten, ja rantalomailustakin on tasan yhden Maltalla vietetyn viikon verran kokemusta. Viimeiset kolme päivää Thaimaan helteessä ovat siis olleet eksoottisia sanan todellisessa merkityksessä.
Reissulössimme rantautui Koh Lantan saarelle aaltojen ääreen. Täällä olemme ehtineet päristellä skoottereilla, pelätä varastelevia apinoita, ryystää litrakaupalla lasseja ja rakastua auringonlaskuihin. Nautimme Koh Lantan rauhasta viikon loppuun ja vaihdamme sitten maisemaa vielä puoleksi viikoksi Phuketiin.
Fiilikset Thaimaasta ja erityisesti tällaisesta rantalomamatkasta ovat varsin ristiriitaiset. Tätä ennen en tiennyt Thaimaasta juuri muuta kuin sen suosion suomalaisten ja ruotsalaisten lapsiperheiden keskuudessa. On jännää matkustaa uuteen paikkaan ja makustella, minkälaista siellä on. Mielenkiintoinen maahan tämä on ja tarjoaa varmasti jokaiselle reissaajalle tekemistä ja tutkimista. Tähän mennessä meikäläisen sydän on mennyt etenkin auringonlaskuille ja lempeille pimeille illoille, jolloin pohjoismaisempiinkin lämpötiloihin tottunut voi jo nauttia lämmöstä. Saareen tutustuminen on ollut parasta skootterin kyydissä, ja onhan luonto täällä huikeaa.
Toisaalta on sanottava, etten ole mikään rantalomailija. Uiminen on näissä lämpötiloissa todella jees, mutta snorklaamaan tai sukeltamaan minua ei saa (terv. nimim. näin Tappajahait aivan liian pienenä), ja pelkkä auringossa loikoilu on epämukavaa puuhaa. Majoitumme täällä vanhassa kunnon beach resortissa, jossa on kyllä hyvät uintifasiliteetit, muttei kosketusta mihinkään ruotsalaisten turistielämää autenttisempaan. Kommunikointi paikallisten kanssa jää usein minimiin kielimuurinkin takia.
Vaikeinta on että täällä turismi tuntuu lähtökohtaisesti ongelmalta. Tottahan toki se on tuikitärkeää thaimaan taloudelle ja tarjoaa lukuisille paikallisille elannon. On kuitenkin karua, että täällä maan rikkaammissakin osissa ihmisten elinolot ovat kaikkea muuta kuin mihin on Euroopassa tottunut. Turismin tuomat rahavirrat ovat arvatenkin erityisen tervetulleita, mutta rahakkaiden länsimaalaisten matkailijoiden ja paikallisten välinen kuilu tuntuu ammottavalta. Vielä kun suora kommunikointi paikallisten kanssa rajoittuu ravintolassa tilaamiseen, tuntuu turistimestoissa meno yhtä paljon paikalliskulttuuriin tutustumiselta kuin Tallinnan viinaralleissa – täällä lapsiperheiden keskellä tosin vähemmillä alkoholipitoisuuksilla, se myönnettäköön.
Niin, en oikein tiedä, mitä ajattelisin Thaimaasta ja erityisesti Thaimaan turismista. Onneksi on vielä viikko aikaa selvittää menoa. Jos sinulla on vinkkejä positiivisempaan turisteiluun Koh Lantalla ja etenkin Phuketissa (joka ilmeisesti on turistien tehokkaasti kansoittama), auta toki ystävää mäessä!
Lähetä kommentti