Tiedättekö, mikä gradussa on parasta – jopa parempaa kuin loputon vertaistuki samassa suossa rämpiviltä kavereilta? Tietysti se, että graduleirin voi pystyttää ainaisen yliopiston kirjaston sijaan esimerkiksi kesäiseen Saksaan ja siipeillä hyvällä tekosyyllä siskon nurkissa. Itse gradun edistyminen näissä maisemissa on toki aivan toinen kysymys, mutta sen pohdinnan voi nähdäkseni jättää omaan arvoonsa.

Takana on jo puolitoista viikkoa helppoa elämää Saksan Toskanassa eli Pfalzissa, vajaa viikko on vielä jäljellä. Näin pitkä visiitti keskellä lapsiperheen arkea on siinä mielessä mukava, ettei tässä ole ollut paineita minkäänlaiseen turisteiluun. Päivät ovat kuluneet lukiessa, lapsenvahtina tai jopa sen kuuluisan gradun parissa. Iltaisin ollaan taas lähinnä vaihdettu kuulumisia, syöty ja menty nukkumaan. Elämä on joskus ihastuttavan yksinkertaista. 


Vaikka gradu ei tällä visiitillä ole suuremmin edistynyt (todella yllättävää, eikö?), johdatti se minut sentään hetkeksi nostalgisiin maisemiin. Kävin perjantaina tutkimuksen merkeissä Wiesbadenissa, josta matka jatkui luontevasti naapuripitäjään Mainziin, entiseen vaihtokaupunkiini. Aivan pärisin innosta astuessani junasta tutulle rautatieasemalle ja kaduilla töllistelin vanhoja näkymiä innoissani. Nostalgia oli vahvasti mukana myös aktiviteeteissa: viinijuhlilla Reinin varrella oli aivan yhtä meluisaa, iloista ja kesäistä kuin neljä vuotta sitten, ja sieltä oli hyvä ajautua paikalliseen lempiyökerhooni. Vaihtovuonna kävin kahviloissa useammin brunsseilla kuin sitä ennen koko elämäni aikana yhteensä, ja sen kunniaksi kävimme nytkin parantamassa yökerhon jälkeistä heikkoa oloa valtavalla aamiaisella, jota kukaan ei jaksanut syödä loppuun.

Mainz ei pröystäile koollaan – se on hieman Tamperetta pienempi – saati erityisen pittoreskillä ulkomuodolla, vaikka somia katuja ja kauniita rakennuksiakin sieltä löytyy. Pikavisiitillä muistui kuitenkin elävästi mieleen, miksi siellä on niin mukava olla. Väestöstä varmaan neljäsosa on opiskelijoita, ja sen seurauksena koko kaupunki pursuaa ulkoilmatapahtumia, hauskoja kahviloita ja kuppiloita sekä ihania hipsterikauppoja. Kaikkea löytyy, mitä ikinä tarvita saattaa, ja vieläpä kompaktin matkan päästä.

Summa summarum, näillä Saksan-matkoilla käy aina mielessä, miksen asu täällä jo.




Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Etsitkö jotain?

Instagram