Heinäkuu oli meikäläisellä lomakuu. Koska lomailu on parasta mitä ihminen voi tehdä, päätin käyttää sen muun muassa konmarittamalla kotikoloni kaverini Saanan esimerkin inspiroimana. Räjäytin koko kämpän sisällön pitkin poikin, kävin sen läpi ja järjestin lopulta kamat takaisin metodin äidin Marie Kondon ohjeiden mukaisesti. Pragmaattisena sieluna keskityin toteutuksessa pääasiassa nopeuteen enkä jäänyt kovin syvällisesti pohtimaan esineiden ilon säkenöimistä. Ihan mukavasti tavaraa sai silti karsittua.

KonMarissa vaikeinta ei ollut tavaroiden läpikäyminen, niistä luopuminen saati uudelleenjärjestely. Yhtä helvettiä on sen sijaan turhista tavaroista eroon pääseminen. Kaiken roskiin heittäminen olisi sulaa vastuuttomuutta, joten pyrin hankkiutumaan kamoista fiksusti eroon. Se tarkoittaa epämääräisen ja ärsyttävän hitaasti pienenevän roinavuoren katselemista päivästä toiseen. Äärimmäisen huonoa feng shuita! Yritän kierrättää tavarasta niin paljon kuin mahdollista, ja parhaat palat olen pistänyt myyntiin Toriin ja FB-kirppareille. On mukavaa saada itselle tarpeettomia roinia muille käyttöön ja tienata samalla roposia, mutta ei jeesus mikä savotta kytätä viestilaatikkoa ja sopia tavarannoutotreffejä, sovituksia ja postituksia. Sitten on vielä ne käyttöön jäävät vaatteet ja esineet, jotka pitäisi korjata ja huoltaa. Sitä huomaa yhtäkkiä uivansa tavaroissa.

Suurin hyöty KonMarissa ei minulle olekaan kodin särmä järjestys (tunnen itseni niin hyvin, etten kuvittele sen olevan erityisen pysyvä olotila, sanokoon KonMarin markkinointipuheet mitä tahansa), vaan havahtuminen siihen, kuinka järkyttävät määrät maailmassa on turhaa tavaraa, jota kukaan ei tarvitse, halua tai kaipaa. Kaupasta ostetun tavaran jälleenmyyntiarvo voi hyvinkin olla nolla tai mennä suoraan miinuksen puolelle, kun otetaan huomioon siitä eroon hankkiutumisen vaiva. Täysin järjetöntä touhua, kun ajattelee ympäristöä ja omaa kukkaroa. Lisäksi se on tosi surullista. Tavaroiden kuuluisi olla tarpeellisia tai ilahduttaa, mutta silti maailma hukkuu roinaan, joka ei tee kumpaakaan.

Tavarat eivät tunnetusti kävele itsestään kotiin saati lisäänny keskenään komeron pimeissä nurkissa. Nytkin niitä tuntuu olevan jo enemmän kuin tarpeeksi, joten en näe mitään tarvetta raijata yhtään enempää kampetta kotiin. Siitä syystä liityn trendi-ilmiön jatkoksi ja julistan itselleni ostolakon. Aloitan maltillisesti kuukaudella, eli elokuun aikana saan käyttää rahani ruokaan, palveluihin ja välttämättömiin kulutustavaroihin (RIP shampoo marraskuu 2018 – elokuu 2019), mutta muut romppeet jääköön ostamatta. Kuukauden kokeilun jälkeen pohdin, millä peliliikkeillä jatkan projektia. Kovin kunnianhimoinen alku ostolakolla ei ole, sillä tavaran sijaan rahani hupenevat jo nyt lähinnä ulkona syömiseen ja muuhun immateriaaliseen hömpötykseen. Tarkoituksena on kuitenkin vähentää tavarahankintoja entisestään ja pidemmällä tähtäimellä opetella ostamaan ylipäätään vähemmän. Jostain pitää kuitenkin aloittaa, joten käydään ensin tavarakaaoksen kimppuun. Tuurilla saatan intoutua raportoimaan projektin edistymisestä blogiinkin, tervetuloa seuraamaan!

Jos aihe kiinnostaa, inspiraatiota löytyy Marie Kondon kirjoista KonMari – siivouksen elämänmullistava taika ja KonMari – iloa säkenöivä järjestys. Erityisen lämpimästi suosittelen Ilana Aallon kirjaa Paikka kaikelle, joka tarjoaa syväluotaavampaa pohdintaa suhteestamme tavaroihin ja kuluttamiseen. Ympäristönäkökulmasta innostuneelle sopii esimerkiksi Otso Sillanaukeen Zero Waste – jäähyväiset jätteille.

Oletko Sä kokeillut ostolakkoa tai harkinnut muita peliliikkeitä tavarataivaan taltuttamiseksi?


Ps. Kuten kuvasta voinee todeta, ei meikäläisen sisustus saati kirjamäärä muuttunut mainittavan minimalistiseksi konmarin myötä. :')
Someikonit © JH / Koodikielellä.blogspot.fi. Sisällön tarjoaa Blogger.

Etsitkö jotain?

Instagram